Etymologiadata:imsm:keli
*keli
Vastineet:
mksm. *keli (J.P.)
SSA:n sana-artikkeli
keli (1734; yl.) ’Befahrbarkeit der Wege (im Winter)’, reki-, talvi-, hiihtokeli jne.
~ ka keli | ly keĺi ’keli’
~ ka keli | ly keĺi ’keli’
< baltt, vrt. liett kẽlias, kelỹs, kẽlis, latv cel̦š ’tie’.
Lähdekirjallisuus:
- Thomsen 1869 GSI 80 (sm < baltt)
- Thomsen 1890 BFB 185 (sm < baltt)
- Kalima 1936 BL 79, 114 (+ ka)
- Nieminen Vir 1944 239 (sm keli ehkä demin. i-johd. odotuksenmukaisesta sanasta *keljä < baltt)
- SKES 1955 179 (+ ly)
- Mägiste 1977 JuhlakRaun 165–66
- EEW 1982–83 770–71 (ims omap.; sm ka ly ~ vi kelts ’pohjajää, jäätynyt maakerros’, kelts, kõlts, käls ’jäälohkare, maajää’)