Etymologiadata:imsm:keldeh

*keldeh

Vastineet:

• Suomi: kelle(s)
• Karjala: kelles
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *keldeh < kksm. *kelteš < vksm. *keltǝ-š (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kelle (: kelteen; paik. länsimurt.), kelles (: kelleksen, aik. myös kelteen; Jusl 1745; paik. länsi- ja itämurt.) ’tukista veistetty iso pintalastu t. sahattu pintalauta; halkaistun pölkyn puolikas; ranka; juurakko; perunasta tai nauriista vuoltu paksu kuoriviipale tai lohko / Schwarte, Scheit’, mon. kelteet myös ’(alus)vaatteet’, kelteisillään ’paitasillaan; alasti’, keltti ’pintakerros; kimpale, paakku’, kelttu ’pintalauta; turvepaakku, mätäs; kalvo; tilkku, repale jne.’
~ kaP kelleš (g. kellekšen) ’keskeltä halkaistun puun puolisko; pintalauta, kelles’

? < baltt, vrt. liett skìltis ’perunasta, nauriista ym. leikattu viipale’. Toisen, vähemmän todennäköisen selityksen mukaan sm kelle sanan originaali olisi germ *skeldu-z ’halkaistu puunkappale, lauta, kilpi’. Ks. myös kelsi¹.

Lähdekirjallisuus:

• Toivonen 1917 SUSA 34:2b 18–19 (sm < germ t. ? < baltt)
• Ojansuu 1921 Lisiä 14 (sm < baltt)
• Kalima 1936 BL 114 (sm ka < baltt)
• SKES 1955 179 (sm ka ? < baltt; germ lainan mahdollisuutta ei mainita)

[kelle Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kelle