Etymologiadata:imsm:kekäleh

*kekäleh

Vastineet:

• Suomi: kekäle
• Karjala: kekäleh
• Vepsä: kegäleh
• Vatja: tšütšäl-
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *kekäleh (J.P.)

SSA:n sana-artikkeli

kekäle (Agr; yl.), murt. myös kekälä, käkälä, kökäle, kekele ’brennendes od. glühendes Holzstück’
~ ink kekkǟleh, kekälä | ka kekäleh, kegäĺeh, kegeleh, kegleh | ly kegäĺeh, -eleh, -aleh | ve kegaĺeh, kegäĺeh | va tšütšälpū ’kekäle’, tšütšälpǟ ’nokipää (tähkä)’.

Hylättävä on selitys, että sana olisi baltt laina, vrt. liett dẽgalas ’lampun sydän; sytytin’, samoin kuin yhdistys vi sanaan kägal (murt.), kägar ’käppyrä, käpertymä, sykkyrä’.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1786 NFL 1 368 (sm ~ ka)
• Ahlqvist 1856 WotGr 133 (+ va)
• Ahlqvist 1859 Anteckn 88 (+ ve)
• Būga 1908 AistSt 27 (< baltt)
• Endzelin 1909–11 FUFA 9 31 (? < baltt)
• Kalima 1936 BL 113–14 (? < baltt)
• SKES 1955 179 (+ ly)
• Mägiste 1977 JuhlakRaun 163–65
• EEW 1982–83 1121 (~ vi)

[kekäle Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kekäle