Etymologiadata:imsm:karppa
*karppa
Vastineet:
mksm. *karppa (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
karppa (Lönnr 1874; länsimurt.) ’jäätynyt lumenkuori, kovettunut routainen maanpinta; lihan pinnalle noussut suolakerros; karsta, noki / Schneekruste, gefrorene Bodenschicht; Salzschicht (auf Fleisch); Ruß’, karppi, karppu (Gan 1786) ’kaarna; (paik. myös) kitukasvuinen puu; ohut, orressa kuivatettu reikäleipä; lihan pinnalle noussut suolakerros, noki’, karp(p)ea ’kovakuorinen (leipä); kitukasvuinen (puu, ihminen)’, karpustaa, karvustaa ’kuoria puita’
~ vi karp (g. karba) ’puun kuori (irrotettuna); likakerros; känsä, rohtuma, rupi’ | li kārpa ’syylä, varpaan känsä’ (> latv kārpa id., kārpis ’syylä’)
~ vi karp (g. karba) ’puun kuori (irrotettuna); likakerros; känsä, rohtuma, rupi’ | li kārpa ’syylä, varpaan känsä’ (> latv kārpa id., kārpis ’syylä’)
todennäk. < sk, vrt. nr murt. skarp, mr skarper ’kuiva, kova’ = nt skarp, mn skarpr, mas skarp, ns scharf, ags scearp merk. eri kielissä mm. ’terävä, raju, ankara, karkea, rosoinen’. Samasta pesyeestä on lainattu myös sm korppu1, ks. tätä. — Sk taholta > lpLu (s)kar´hpa ’paperinohut ohraleipä’.
Lähdekirjallisuus:
- VW 1 1874 40–41 (sm ~ vi)
- Anderson 1879 Studien 196 (+ li; < latv t. latv < li)
- Toivonen Vir 1928 184
- Kettunen 1938 LivW (li > latv)
- SKES 1955 164, 165
- A. Vilkuna 1965 Suomi 111:2 23 (< germ)
- EEW 1982–83 714–15