Etymologiadata:imsm:karkaida-

*karkaida-

Vastineet:

• Suomi: karata
• Karjala: karata
• Vepsä: kargaita
• Vatja: kargata
• Pohjoisviro: kargama
• Eteläviro: kargama
• Liivi: kargõ

mksm. *karkaida- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

karata¹ (: karkaan, murt. myös karaan; Agr; yl.) ’juosta, hypätä, hyökätä (kimppuun); paeta / laufen, aufspringen; anfallen; fliehen’, johd. karku, karkulainen, karkuri (Raam 1642), karkaus(päivä, -vuosi) (Agr), karkota (ks. tätä); karkelo (Karj Savo KPohjanm Kain; ainakin ositt. < kirj., Kal) ’(piiri)tanssi, tanhu’, karkeloida ’tanssia’
~ ink karkahua ’paeta’, karku ’karku’ | ka karata ’kisata, tanssia, hyppiä vallattomasti; laukata; paeta; menettää’, karkautuo ’kaikota’, karku ’pako, karku’ | ly kargaita ’kirmata, kirmaten juosta (hevonen)’ | ve kargaita, karge̮ita ’tanssia’, karg ’tanssi’ | va kargata ’karata’ | vi karata (prs. kargan) ’karata, hyppiä, tanssia; astua, siittää’, karg (g. karu) ’pako’ | li kargə (prs. kārgəb, (Sal) kargub) ’hypätä, hypähtää; kiirehtiä’ (sm > lpN garˈgedit ’karata, juosta tiehensä’, In kȧrgȧđ id.)

? = tšerL kə̑rγə̑žam, I kuržam ’juosta; vieriä’ (edellyttää 1. tavussa alkup. *u:ta).

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1786 NFL 1 337a (sm ~ vi)
• Castrén 1845 EGTsch 64 (sm ~ tšer)
• Sjögren 1849 MélR 1 201 (+ li)
• Budenz 1867 NyK 6 386
• VW 1 1874 36 (+ ve lp)
• Wichmann 1923 TscherT 62
• Lagercrantz 1939 LpWsch 267 (lp < sm)
• SKES 1955 161
• UEW 1988 672–73 (sm ? ~ tšer)

[karata Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:karata