Etymologiadata:imsm:kappa
*kappa
Vastineet:
mksm. *kappa (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kappa1 (asiak. 1638; yl.) ’vanha vetomitta (nyk. 5 litran vetoinen nelikulmainen puuastia); tuoppi, haarikka, kiulu, varrellinen kaivokippo; (vanh. myös) pintamitta (kapanala: 1⁄32 tynnyrinalaa l. 154, 27 m²) / altes Hohlmaß, Metze; Henkelkrug, Schöpfeimer; altes Flächenmaß’
~ ink kappa ’vetomitta; pystylaitainen yhdestä puusta tehty pieni kuppi; kimalaisen mesikenno’ | ka kappa ’vetomitta (kuivan tavaran mittaamista varten); kaivokippo’ | ly kappe̮ ’vetomitta’ | va (Kukk) kappa ’puinen kauha; ? vetomitta’ | vi kapp (g. kapa), (Wied, murt.) käpp (g. käpa) ’vanha viljamitta; ammennusastia, puukiulu’
~ ink kappa ’vetomitta; pystylaitainen yhdestä puusta tehty pieni kuppi; kimalaisen mesikenno’ | ka kappa ’vetomitta (kuivan tavaran mittaamista varten); kaivokippo’ | ly kappe̮ ’vetomitta’ | va (Kukk) kappa ’puinen kauha; ? vetomitta’ | vi kapp (g. kapa), (Wied, murt.) käpp (g. käpa) ’vanha viljamitta; ammennusastia, puukiulu’
< germ *skapa-, *skappa- ntr., vrt. mas scap ’eräs tilavuusmitta; vakka, amme, vene’, mys scaf, scapf, kys schaf ’astia’, ns murt. Schaff ’ammennusastia, korvo; vilja-astia’ (vrt. nr skäppa ’mitta-astia (kuivia tavaroita varten)’, nt skæppe, mn skeppa id. < germ *skappiōn f., joka on johd. germ *skappa- vartalosta). — Nr murt. Sm kapp, kappe, kappa, kappo ’juoma-astia, tuoppi; mitta-astia kuivia tavaroita varten; eräs pintamitta (= kappland)’ < sm.
Lähdekirjallisuus:
- Saxén 1895–98 Lånord 136 (sm > nr murt. Sm)
- Toivonen 1917 SUST 34:2 17–18 (sm vi < germ)
- SKES 1955 159
- EEW 1982–83 699