Etymologiadata:imsm:kangar
*kangar
Vastineet:
- Suomi: kangar
- Karjala: kankas
- Vepsä: kangaz
- Vatja: kaŋgaz
- Pohjoisviro: kangur
- Eteläviro: kangur
- Liivi: kāngar
mksm. *kangar (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kangas2 (JCajanus 1683; yl.), rinn. kangar (: kankaren; Hemm 1616 cangared ɔ: kankaret tai kankareet), kankari (Jusl 1745), kankaro (Schr 1637) ’kuiva metsämaa / trockener Waldboden, Heide’
~ ink kaŋkas (g. kaŋkahan) | ka kankas, kangas id. | ly kaŋgas: k.-mua ’kangasmaa’ | ve kaŋgaz ’kuiva, kumpareinen maa’ | vi kanger, kangur ’kiviröykkiö, sorakumpu’ | li kāŋgaŕ ’harjanne, kumpu; särkkä’ (li > latv kangars ’vuorenselänne’, murt. kańǵeri, kańeri ’pitkät särkät’ ja > Balt saks pn. Kangern, ehkä latv välityksellä; sm > nr murt. Sm kanga: sanndkanga ’hiekkaharju’; us. myös pn:issä; ven murt. pn. kangas-, kangaš-: mm. kangaš-navolok (’-niemi’) < sm tai ka)
~ ink kaŋkas (g. kaŋkahan) | ka kankas, kangas id. | ly kaŋgas: k.-mua ’kangasmaa’ | ve kaŋgaz ’kuiva, kumpareinen maa’ | vi kanger, kangur ’kiviröykkiö, sorakumpu’ | li kāŋgaŕ ’harjanne, kumpu; särkkä’ (li > latv kangars ’vuorenselänne’, murt. kańǵeri, kańeri ’pitkät särkät’ ja > Balt saks pn. Kangern, ehkä latv välityksellä; sm > nr murt. Sm kanga: sanndkanga ’hiekkaharju’; us. myös pn:issä; ven murt. pn. kangas-, kangaš-: mm. kangaš-navolok (’-niemi’) < sm tai ka)
= ? tšer kaŋga ’laiha, laihtunut; karu, kuiva (maa); kuivunut puu’ | ?? vogL koŋ˳ko ’kapea kannas’.
Lähdekirjallisuus:
- Ahrens 1843 GrEhstn 116 (sm kangar ~ vi; Balt saks liiviläisajalta)
- Thomsen 1890 BFB 257 (+ li > latv; ~ sm kangas)
- Doss 1896 KorrespBlatt 39 25–26 (+ ka)
- Wichmann 1913–18 SUSA 30:6 24 (+ tšer)
- Kiparsky 1936 MSNph 11 39 (Balt saks joko < li tai < latv)
- Ruoppila Vir 1943 84 (ims > ven)
- Sebestyén-Németh 1944–48 NyK 52 344 (+ vog)
- SKES 1955 155 (+ ly ve)
- Wessman 1956–57 FmS 17–18 31
- Honti 1973 NyK 75 206
- UEW 1988 126–27