Etymologiadata:imsm:kalu

*kalu

Vastineet:

• Suomi: kalu
• Karjala: kalu
• Vepsä: kalu
• Vatja: kalu
• Pohjoisviro: kalu
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *kalu < kksm. *kalwu < vksm. *kalwǝ̑-w (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kalu (Agr; yl.) ’kapine, esine, (työ)väline, tarvepuu; penis; (vanh.) tavara, omaisuus; (murt. myös) vilja, viina / Ding, Gegenstand, Werkzeug; Penis; Habe; Getreide, Branntwein’, yhd. työkalu, huonekalu (Becker 1821), kalusto (Becker 1841), kalustaa (Ahlman 1884)
~ ink kalu, karvakalu (sp.) ’penis’ | ka kalu ’kuivunut puukappale, kepakko, kalikka, pilke; penis; tavara, kapine’ | ly ve kalu ’kaskenpoltosta jäänyt, puoliksi palanut puukappale, kalikka’ | va kalu ’esine, kalu’ | vi murt. (mon.) kalud ’vanhat esineet, rojut, ryysyt’.

Jos sana palautuu asuun *kalvu, se voi ositt. olla = lpN galˈvo (Pi Lu In Ko) ’(kauppa, talous)tavara, työkalu; (Ko myös) miehen kalu’; toisaalta ims kalu merk:ssä ’kuivunut puukappale, kepakko, palikka’ voi olla samaa onomat.-deskr. alkuperää kuin kalikka¹ (ks. tätä, vrt. myös kälviä). — Sm > nr murt. kalu, kalo, tav. mon. kalor, kalusar ’työkalut, tarpeet, leikkikalut; miehen sukuelimet’; ims > ven murt. kalúžina (? < ve kali̮ińe, g. kali̮ižen) ’vedessä lahonnut ja kuivunut puu, pölkky’ ja ? háluj, hóluj ’joen mukanaan kuljettamat puut, risut, oksat, puusälöt tms. tulvan jälkeen niitylle jäänyt lieju’ (> syrj ke̮luj ’roju, kama; (talous)tavarat; (pesu)vaatteet’).

Lähdekirjallisuus:

• Castrén Suomi 1844 33 (sm ~ lp)
• Ahlqvist 1856 WotGr 127 (+ va)
• Qvigstad 1881 Beiträge 67 (+ ka)
• Saxén 1895–98 Lånord 134 (sm > nr murt.)
• Kalima 1915 OLR 101–02 (+ ve; > ven murt.), 237–38
• T. I. Itkonen 1944 SM 1943 129 (lp < sm)
• SKES 1955 152 (+ ly vi)
• Collinder 1964 SvLpO 78 (lp < sm)

[kalu Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kalu