Etymologiadata:imsm:kalma
*kalma
Vastineet:
- Suomi: kalma
- Karjala: kalma
- Vepsä: kaum
- Vatja: kalma
- Pohjoisviro: kalm←
- Eteläviro: kalm←
- Liivi: kālma
mksm. *kalma < kksm. *kalma < vksm. *kalma (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kalma (LPetri 1644) ’kuolema; vainaja, ruumis / Tod; Leiche’, murt. (etup. itämurt. PPohjanm Peräp) usein maagisvivahteisena merk:issä ’manala; manalan haltija; vainajan aiheuttama paha tauti, syöpä; kuolevan silmissä havaittava värin muutos (kuolemankalma); päällyskerros, kalvo, home tms. (vesi on kalmalla, lumenkalma); (laajalti itämurt.) hauta, hautakumpu’, johd. kalmisto (Laat- ja PKarj; yleiskieleen < kansanr. ja Kal), kalmakas, kalmakka, kalme, kalmea ’kuoleman kalpea’
~ ink kalmat, kalmoit (mon.) ’hautausmaa’ | ka kalma ’hauta, hautausmaa; kuolema; kuolleesta tarttunut paha; kalmanväki’, kalmismoa, kalmašikko, kalmisto ’hautausmaa’, kalmakka, -o, kalmie ’kalvakka, laiha ja kalpea’, kalmeta ’kalveta’ | ly kalm(e̮) ’hauta(kumpu)’, kalmižom, kalmižmoa ’hautausmaa’ | ve kaum, koum ’hauta(kumpu)’, koumžom, koumišt ’hautausmaa’ | va kalma ’hauta’, kalmad, -od ’hautausmaa’ | vi kalm (g. -u, -o) ’(vihkimätön, pakanallinen) hautauspaikka, hautakumpu’, kalmuline ’hautajaisvieras’, E kalmistu ’hautausmaa’ | li kālma ’hautakumpu’
~ ink kalmat, kalmoit (mon.) ’hautausmaa’ | ka kalma ’hauta, hautausmaa; kuolema; kuolleesta tarttunut paha; kalmanväki’, kalmismoa, kalmašikko, kalmisto ’hautausmaa’, kalmakka, -o, kalmie ’kalvakka, laiha ja kalpea’, kalmeta ’kalveta’ | ly kalm(e̮) ’hauta(kumpu)’, kalmižom, kalmižmoa ’hautausmaa’ | ve kaum, koum ’hauta(kumpu)’, koumžom, koumišt ’hautausmaa’ | va kalma ’hauta’, kalmad, -od ’hautausmaa’ | vi kalm (g. -u, -o) ’(vihkimätön, pakanallinen) hautauspaikka, hautakumpu’, kalmuline ’hautajaisvieras’, E kalmistu ’hautausmaa’ | li kālma ’hautakumpu’
= ? lpLu kuolmōi ’iltahämärä’, kuolmutit ’hämärtää’, N guolmâs ’kalpea’, guolˈbmât ’tulla kuoleman kalpeaksi (pelosta, sairaudesta); nousta (kuu), paistaa kelmeästi’ (lpN galˈbme (E Pi Lu Kld T) ’paikka mistä on löydetty ruumis t. luita, hauta; kauan ulkosalla maassa ollut ruumis’ todennäk. < sm) | mdE kalmo, M kalma ’hauta’ || ? samJr χāĺḿer | Jn kameðo ’(kuollut) ruumis’ | Km kolmə ’vainajan henki’.
Myös germ alkuperää on pidetty mahdollisena: kgerm *skalman-, vrt. mys scalmo, kys schalme, kas schelme ’kuolema, rutto, (kuollut) ruumis’ (vrt. kelmi, joka on lainaa samasta sanueesta). Sen sijaan nr murt. kalm ’kiviröykkiö; muinainen sankarihauta’ (riimukirj. mon. kalmarna, mn kalmarnir, nr pn. Kalmar) ei voine olla yhteydessä sm sanaan. — Ims kalmisto > ven vanh. ja murt. kolomišče ’hautausmaa’.
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 119 (sm ~ lp kalme)
- Ganander 1786 NFL 1 321a (sm ~ vi)
- Akiander Suomi 1848 174 (sm > ven)
- Lindström Suomi 1852 33 (+ md; ~ ruots kalm)
- Ahlqvist 1856 WotGr 127 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 87 (+ ve)
- Thomsen 1869 GSI 39 (sm ve vi md ~ ruots)
- Setälä 1896 SUSA 14:3 25 (sm ~ lp guolˈbmât, md)
- Suolahti 1906–08 FUF 6 117 (+ ka; lp galˈbme ? < sm; ims md < germ)
- Paasonen 1912–13 KSz 13 240–41 (+ sam)
- Kalima 1915 OLR 125–26 (ims > ven)
- Kettunen 1938 LivW 111 (+ li)
- SKES 1955 150–51 (+ ly; ims ? ~ lp guolmâs)
- FUV 1955 21
- E. Itkonen 1956 UAJ 28 63
- Koivulehto 1982 Esit (ims md < kgerm)
- UEW 1988 119–20 (sm ~ md sam; ? ~ lp)