Etymologiadata:imsm:kaldas

*kaldas

Vastineet:

• Suomi: kallas
• Karjala: kallata⇐
• Vepsä: kal’t⇐
• Vatja: kallaz
• Pohjoisviro: kallas
• Eteläviro: kallõs
• Liivi:

mksm. *kaldas (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kallas¹ (: kaltaan; Jusl 1745; KaakkSm Ink, paik. Häme Kain Peräp) ’äyräs, penger, reuna / Hang, Böschung, Rand’, kalteva (yl.), kaltto; *kalsi: kallellaan, -lleen, kallistaa (Agr), kallistua
~ ink kallas ’törmä, penger’, kalla ’kalteva’, kallallē ’kallelleen’, kallistua ’kallistua, taipua’ | ka kallellah, -lleh, kallalleh ’kallellaan, -lleen’, kallata, kallistoa ’kallistaa, kumota’, kallistuo ’kallistua’, kallates ’viettävä, kalteva’ | ly kaldaududa ’kallistua, mennä kallelleen’, kautoi ’kalttoon, vinoon’ | ? ve kaĺt́ĺi ’kautta, sivu, pitkin’ | va kalle̮z (g. kallā) ’(jyrkkä) rantapenger’, kalttoza ’loiva’ | vi kallas (g. kalda) ’äyräs, rantapenger, jyrkkä ranta’, kallak ’rinne’, kalduda ’kallistua, taipua’ (sm > lpKld kā̀lᴅă ’kalteva’)

< germ *halþa-z (> mn hallr ’kalteva, viettävä (rinne)’), josta kallas; *halþīn- (> goot halþei, mys haldi: uo-haldi ’rinne’, saks murt. häldi ’kaltevuus, viettävyys’), josta *kalsi.

Lähdekirjallisuus:

• Ihre 1769 Gloss 1 XLI (sm ~ germ)
• Ganander 1786 NFL 1 320 (sm ~ vi)
• Diefenbach 1851 VWGoth 2 519
• Thomsen 1869 GSI 120 (sm vi < germ)
• Setälä 1906 SUSA 23:1 35 (+ ka)
• Karsten 1915 GFL 141
• Saareste 1924 LVEM 10 (+ va)
• Kettunen 1934 EKeel 13 172 (+ ve)
• T. I. Itkonen 1943 KV 22 54 (lpKld < sm)
• SKES 1955 150 (+ ly; ims ? < germ)
• Koivulehto Vir 1971 386–87

[kallas Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kallas