Etymologiadata:imsm:kaipaida-
*kaipaida-
Vastineet:
- Suomi: kaivata
- Karjala: kaivata
- Vepsä:
- Vatja: kaivata
- Pohjoisviro: kaebama
- Eteläviro: kaibama
- Liivi: kaibõ
mksm. *kaipaida- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kaivata (: kaipaan; Agr; yl.) ’ikävöidä, havaita puuttuvaksi, tarvita, vaatia; valittaa, syyttää, kannella (lakik. Martti n. 1580), kieliä / (herbei)sehnen, vermissen, bedürfen; sich beklagen, anklagen, petzen’, kaipaus (ks. tätä), kaipuu, murt. kaipio, kaippa ’kaipaus, tarve’
~ ink kaivata ’kaivata, ikävöidä; valittaa, kannella’ | ka kaivata ’kaivata; kannella, kieliä’ | va kaivata ’kaivata, valittaa’ | vi kaebada, kaevata (prs. kaeban) ’valittaa; kaivata’ | li kaibə ’valittaa, kannella, syyttää’
~ ink kaivata ’kaivata, ikävöidä; valittaa, kannella’ | ka kaivata ’kaivata; kannella, kieliä’ | va kaivata ’kaivata, valittaa’ | vi kaebada, kaevata (prs. kaeban) ’valittaa; kaivata’ | li kaibə ’valittaa, kannella, syyttää’
? < germ *kaujan, vrt. ags cī(e)gan ’kutsua, huutaa, huutaa avuksi, nimittää’, mys (gi)kewen ’kutsua’; lakik. terminä sm merk. ’valittaa, kannella’ ilm. ruots ja saks vaikutusta, vrt. nr klaga, ns klagen ’valittaa, vaikeroida; nostaa kanne, vedota oikeusistuimeen’. — LpN gaiˈbedit (Lu In Ko) ’kaivata, vaatia, olla tarpeen, ikävöidä’ < sm.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 311a (sm ~ vi)
- Lönnrot 1854 Enare 232 (~ lp)
- Ahlqvist 1856 WotGr 127 (+ va)
- Kettunen 1938 LivW 101 (+ li)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 258 (lp < sm)
- SKES 1955 144
- Koivulehto Vir 1970 180 (ims < germ)
- Koivulehto 1973 NphM 74 584–86
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
Etymologiadata:imsm:kaipaida-/th