Etymologiadata:imsm:kahva
*kahva
Vastineet:
mksm. *kahva (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kahva1 (Schr 1637; laajalti murt.), paik. kahvi ’kädensija / Handgriff’, murt. (etup. itämurt., paik. KPPohjanm Peräp) myös ’seinässä oleva lusikka-, veitsi- t. käsityökaluteline; rukin haarukka, jonka sisään rulla pantiin’, tähän ehkä myös kahva (Gan 1786, LönnrLis 1886 kähvi; rinn. murt. kahvo) ’reessä hirsiä ajettaessa käytettävä poikkipuu’; avennon kahva (Gan) ’jäähän hakattu pykälä, joka esti avannosta juovaa lehmää t. hevosta luiskahtamasta veteen’
~ ka kahva ’lusikka- t. veitsiteline; poikkipuolinen aluspuu reessä’ | ly kahv ’reessä hirsiä ajettaessa käytettävä poikkipuu’ | vi kahv, (Wied) kaha ’kädensija’, ? kahv ’pieni (vavan t. varren päässä oleva) käsiverkko; haavi, lippo’. — Sm > lpN murt. skāffa ’kädensija’.
~ ka kahva ’lusikka- t. veitsiteline; poikkipuolinen aluspuu reessä’ | ly kahv ’reessä hirsiä ajettaessa käytettävä poikkipuu’ | vi kahv, (Wied) kaha ’kädensija’, ? kahv ’pieni (vavan t. varren päässä oleva) käsiverkko; haavi, lippo’. — Sm > lpN murt. skāffa ’kädensija’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 306a (sm ~ vi)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 794 (lp < sm, tieto T. I. Itkoselta)
- SKES 1955 140 (kahva merk:ssä ’poikkipuu reessä’ ehkä eri alkuperää)
- EEW 1982–83 654 (+ vi kahv ’haavi’)