Etymologiadata:imsm:këhna

*këhna

Vastineet:

• Suomi: kehno←
• Karjala: kehno←
• Vepsä: kehnakaz←
• Vatja:
• Pohjoisviro: kõhn
• Eteläviro: kõhn
• Liivi:

mksm. *këhna (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kehno (Agr; yl.) ’huono, kelvoton; kaino, ujo; paha olento, paholainen / schlecht, untauglich; schüchtern; böser Geist, Teufel’
~ ink kehno ’huono; laiha’ | ka kehno ’paholainen, piru, lievähkö kiro- ja soimaussana; huono, kehno’ | ly kehno ’paholainen’ | va kehno ’huono, laiha’ < sm | vi kõhn (g. -a) ’laiha, heikko; kehno; paholainen’

? = lpR kenes ’kelvoton, mitätön; paha’, Pi kienies ’kelvoton, huono, uskoton’, Lu kienēs, kǟnēs ’huono, heikko; sopiva jhk vähäpätöiseen t. halveksittavaan työhön: ei kelpaa parempaan (ihmisestä ja eläimestä); kelvoton, loppuunkulunut (esine)’, N gǣnes ’sopiva (et. eläin teurastettavaksi); velvollinen, syypää’. — Sm > lpLu kǟhnō (In Ko) ’voimaton, kelvoton, kehno’, Lu kǟnōtipmē, N gǣhnotæbmĕ, gǣnŏtæbmĕ ’kelvoton, kehno, heikko’.

Lähdekirjallisuus:

• Ahrens 1843 GrEhstn 117 (sm ~ vi)
• Ahlqvist 1856 WotGr 128 (+ va)
• MUSz 1873–81 43 (? + lp kenes)
• Qvigstad 1881 Beiträge 79 (+ lp gǣnŏtæbmĕ )
• Kettunen 1915 Suomi 4:15 117 (va < sm)
• Mägiste 1927 EKeel 6 75 (+ ka ly)
• Lagercrantz 1939 LpWsch 284 (lp kǟhnō < sm)
• SKES 1955 176

[kehno Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kehno