Etymologiadata:imsm:kärnä

*kärnä

Vastineet:

• Suomi: kärnä
• Karjala:
• Vepsä: kärnäk⇐
• Vatja: tšärnä
• Pohjoisviro: kärn
• Eteläviro: kärn
• Liivi: kärnõ⇐

mksm. *kärnä < kksm. *kärnä < vksm. *kärnä (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kärnä² (Renv 1823; EHäme ESavo Tytärsaari) ’rosopintainen, kova puunkuori; kaarna (Renv); rupi, ihottuma, syyhy; kuivunut lika, karsta; (paik. Satak ja Pohjanm) pistävä käry, savu, palaneen maku / Borke; Schorf, Ekzem, Krätze; angetrockneter Schmutz, Ruß; scharfer (Brand)geruch’, kärnäkäs ’paksukaarnainen puu’
~ ink kärnäkäs ’rupinen, rahkainen’ | ve kärnuda ’kuivua karheaksi, rosoiseksi’ | va tšärnä, (Kukk) kärnä ’rupi, rohtuma’ | vi kärn (g. -a) id. | ? li kärnə ’liata, tahria’ (vrt. kuitenkin kärnä¹)

= lpN gærˈdne ’ohut lumenkuori; rupinen sairaus poron utareissa’, Lu kier´nē, kärnē (In Ko Kld T) ’ohut lumenkuori’ | mdE kšńat, kšnit, kšńət́ (< *kᴈrn-) ’tuhkarokko, syyhy’ | ostjP kä̆rńi ’jääriite’, E kä̆rńətaj- ’riittyä’. — Lp > sm kerni (JuslP, Gan 1786; Peräp Kain EPohjanm) ’ohut lumenkuori; ihottuma’; ehkä omapohjainen kärnä sanan muunnos on (paik. KSm) kerne: olla kerneessä ’ahavoitunut, ryvettynyt; sierettynyt’ ja kernettyä ’sierettyä, ahavoitua; pinttyä (lika)’.

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1856 WotGr 132 (sm ~ va)
• MUSz 1873–81 18 (+ vi lp)
• Setälä 1904–05 FUF 4 152 (+ ? li)
• Kettunen 1915 Suomi 4:15 17 (va k- < ink t. sm)
• T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 9, 141 (PSm kerni < lp)
• Paasonen & Donner 1926 OstjW 74 (+ ostj)
• Toivonen Vir 1928 183 (+ ve md)
• SKES 1958 261
• UEW 1988 138–39 (onomat.?)

[kärnä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kärnä