Etymologiadata:imsm:kääpä⇒

*kääpä⇒‎

Vastineet:

• Suomi: kääpiö
• Karjala: keäpistyö
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: kääbus
• Eteläviro: kääbätś
• Liivi: kǟbõz

mksm. *kääpä⇒‎ (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kääpiö (Europ 1853; yl.) ’Zwerg’, murt. kääpelö, kääpiäinen, kääp(p)ä, (Lönnr 1874 myös) kääperö, kääpö, kääpönen ’kääpiö; saamaton tuhertaja’, murt. kääpettyä, kääpistyä ’jäädä lyhytkasvuiseksi, kuivua, käpertyä, laihtua, heiketä’
~ ka keäpistyö ’(vanhuksesta:) tulla kumaraksi ja kuivaksi’ | vi murt. kääp-: kääpjalg ’nelijalkainen ilkeä tonttu, joka hämärän aikana kuljeksii ympäri’, kääbas ’haamu’, kääbus, keabus ’avuton, surkuteltava, pieni, vanha’ | ? li kǟbəz (mon. kǟbəd) ’lehtokuusama’.

Mahd. sanan kääppä (ks. tätä) johd:ia; ainakin sanan mytologinen merk. voi liittyä tähän hautaa t. hautakumpua tarkoittavaan sanaan, mutta pohjimmiltaan kyseessä kai on deskr. sanue.

Lähdekirjallisuus:

• Tunkelo 1914 SUST 35:17 30–31 (sm ~ vi)
• Toivonen 1923 Suomi 5:2 372
• Kettunen 1938 LivW 178 (? li ~ sm vi)
• Loorits 1957 Grundzüge 3 86
• SKES 1958 265
• Vilkuna Kotis 1965 94
• EEW 1982–83 1151

[kääpiö Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kääpiö