Etymologiadata:imsm:joro
*joro
Vastineet:
mksm. *joro (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
jorista (Jusl 1745; yl., ei Peräp Länsip Verml) ’äännellä epäselvästi, turista, mutista; loruta, tarinoida / undeutlich sprechen, brummen; schwatzen, plaudern’, jorata (: jorajaa), (itkeä, laulaa) jorottaa, jorina; joro, joru ’loru’
~ ink jora ’lörpöttelijä’ | ka jorissa ’jorista, kurista; kilistä; jaaritella, lörpötellä’, jorajoa, joru, jorineh | ly d́orotada ’laulaa yksitoikkoisesti’, d́orhottada ’laulaa kirkkolauluja’ | ve jorotada ’(puhua, juosta, valua) jorottaa’ | vi joriseda, jorada, jorida, jõri(se)da ’jorista, pitää jorinaa, urista’, jori(n), jõrin, joru, joro, juro ’jorina; loru; tyhmyri’ | li joʾr ’omituisuus, oikku, vanha laulu’, jurū (< vi) ’puhe’. — Nr murt. Sm jor(a) ’lörpötellä, jorista, meluta’, jårå ’puheen sorina’ todennäk. < sm.
~ ink jora ’lörpöttelijä’ | ka jorissa ’jorista, kurista; kilistä; jaaritella, lörpötellä’, jorajoa, joru, jorineh | ly d́orotada ’laulaa yksitoikkoisesti’, d́orhottada ’laulaa kirkkolauluja’ | ve jorotada ’(puhua, juosta, valua) jorottaa’ | vi joriseda, jorada, jorida, jõri(se)da ’jorista, pitää jorinaa, urista’, jori(n), jõrin, joru, joro, juro ’jorina; loru; tyhmyri’ | li joʾr ’omituisuus, oikku, vanha laulu’, jurū (< vi) ’puhe’. — Nr murt. Sm jor(a) ’lörpötellä, jorista, meluta’, jårå ’puheen sorina’ todennäk. < sm.
Onomat. sanoja, vrt. juoru.
Lähdekirjallisuus:
- VW 1 1874 105 (sm ~ vi)
- Saxén 1895–98 Lånord 131 (sm > nr murt.)
- Kettunen 1938 LivW 91 (+ li)
- SKES 1955 118–19 (+ ka ly ve)
- *Sivula Vir 1967 216–19 (~ joro, jorongainen)
- EEW 1982–83 558