Etymologiadata:imsm:jankka-

*jankka-

Vastineet:

• Suomi: jankata
• Karjala: jankuttuo (lainasana ← )
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: jankama
• Eteläviro: jankõlõma
• Liivi:

mksm. *jankka- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

jankata (Gan 1786; yl.), jankuttaa ’toistaa yhtä ja samaa, nalkuttaa, kinastella, riidellä / unaufhörlich wiederholen, widersprechen, auf etw. bestehen’, jankka ’kinastelu, tora’, myös jantata ’kinastella, jankkailla’
~ ka jankuttoa ’jankuttaa (lukiessa, puhuessa)’ (luult. < sm), vrt. vi jängleda, jängelda, jändleda, jandleda jne. ’jankata, riidellä, nalkuttaa’ (murt. Kuusalu jankama ’väitellä, pitää puoliaan’ ehkä < sm). — Sm jankuttaa > nr murt. Sm jangot ’jankuttaa, mankua’.

Deskr. sanoja.

Lähdekirjallisuus:

• Äimä 1919 SUST 45 48–49 (sm ~ vi)
• SKES 1955 114–15
• Wessman 1956–57 FmS 17–18 23 (sm > nr murt.)

[jankata Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:jankata