Etymologiadata:imsm:jalo
*jalo
Vastineet:
mksm. *jalo < kksm. *jalo < vksm. *jala-w (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
jalo (Agr; us. murt.) ’suuri, runsas; vahva, vankka; mahtava, uljas, rohkea; hyvä, mainio, kunnollinen, erinomainen, etevä; komea, ihana; ylväs, oikeamielinen, ylhäinen; raju, kerskaileva, uhkarohkea / edel; groß; stark; mächtig, tapfer, mutig; gut, ausgezeichnet, rein; stattlich, herrlich; stolz, gerecht, erhaben; gewaltsam, prahlerisch, verwegen’, jalous; ks. erikseen jalopeura
~ ka jalo ’voimakas, suuri, kookas; äkäinen, pahansisuinen, äänekäs; rohkea, peloton; halu, himo’, jalošti ’äänekkäästi; oikein, juuri, varmasti, hyvin’ | ly d́alo, jalo ’hyvin, kovin, liian’, d́aloli, d́alos, d́aloś ’kovin, kovasti’ | ve jalo ’nopea, reipas’, jalos ’kovin’ | vi (vanh., murt.) jalu ’innokas, kiihkeä, raju’
~ ka jalo ’voimakas, suuri, kookas; äkäinen, pahansisuinen, äänekäs; rohkea, peloton; halu, himo’, jalošti ’äänekkäästi; oikein, juuri, varmasti, hyvin’ | ly d́alo, jalo ’hyvin, kovin, liian’, d́aloli, d́alos, d́aloś ’kovin, kovasti’ | ve jalo ’nopea, reipas’, jalos ’kovin’ | vi (vanh., murt.) jalu ’innokas, kiihkeä, raju’
? = lpN juollĕd ’tilava (astia)’, In juollad (Ko) ’id.; harva (verkko)’. — LpN jallo (U Pi Lu) ’rohkea, uhkarohkea’ < sm.
Lähdekirjallisuus:
- VW 1 1874 105 (sm ~ ve vi, lp jallo)
- Rapola 1938 jalo 23 (+ lp juolled, juollad)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 200 (lp jallo < sm)
- SKES 1955 113