Etymologiadata:imsm:inha
*inha
Vastineet:
mksm. *inha (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
inha (Eurén 1860; Nilsiä Utajärvi) ’paha, häijy, ilkeä, ikävä, inhottava / böse, öde, ekelhaft’, inho (Ahlqv 1856; paik. murt.), inhota, inhottaa (JuslP, Gan 1786; tietoja länsi- ja vars. itämurt.), inheä (Iitti savmurt.) ’epäsiisti, inhottava, vastenmielinen’, inhu (PPohjanm) ’inhottava’
~ ink inho, inhota, inhottā | ka inha (run.) ’onneton, surkuteltava’, inhota, inhottoa; inhu (run.) ’kurja, osaton’ | va ine̮a ’ilkeä’, inota ’inhota’, inottā ’inhottaa’ | vi inetu, inutu ’ruma’, inetada, inutada ’liata, tahria, tehdä rumaksi’.
~ ink inho, inhota, inhottā | ka inha (run.) ’onneton, surkuteltava’, inhota, inhottoa; inhu (run.) ’kurja, osaton’ | va ine̮a ’ilkeä’, inota ’inhota’, inottā ’inhottaa’ | vi inetu, inutu ’ruma’, inetada, inutada ’liata, tahria, tehdä rumaksi’.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1856 WotGr 125 (sm ~ va)
- J. Krohn 1872 Suomi 2:10 139 (+ vi)
- SKES 1955 107 (+ ka)