Siirry sisältöön

Etymologiadata:imsm:ilo

Sanatista

*ilo

Vastineet:

mksm. *ilo < kksm. *ilo < vksm. *ïla-w (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

ilo (Agr; yl.) ’riemu; (murt.) ääni, meteli / Freude; Lärm’, iloinen, iloita, ilahtua, ilakoida, iloton
~ ink ilo, iloita; illoisa ’iloinen’, ilokas id., ? ilata ’siistiä, hieman siivota’ | ka ilo ’hupi, huvi, hauskuus, ilo; ilonpito, vallattomuus, kemut; ilonpitäjä, vekkuli; kumma, ihme’, iloine; iloisa ’iloluontoinen, iloinen; hauska, miellyttävä; kaunis, korea; tyytyväinen’, ilota ’laulaa, soittaa, pitää hauskaa’, ilotoin; ilo(i)kas ’hauska, remuava, leikkisä; korea’ | ly ilo ’ilo, riemu’ | ve ilo ’nauru, ilo’, iloińe ’iloinen’, ilokaz ’naurettava, hullunkurinen’ | va (Kukk) ilo ’ilo’, iloza ’kaunis’, ? ilata ’korjata, siistiä’ | vi ilu, E ilo ’kauneus; (murt.) koriste; ilo, riemu’, ilus ’kaunis’, ilutu ’ruma’, ilutseda ’nauttia (kauneudesta); komeilla, koreilla’ | ? li ilā ’luonto, luonne’
? = lpPi âllo ’halu, taipumus’, âlotit, Lu alōtit ’koettaa, houkutella, suostutella’. — Sm > lpLu illō, N illo, In ilo ’ilo’.
Lähdekirjallisuus:
  • Ganander 1786 NFL 1 236 (sm ilotoin ~ vi illoto)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 125 (sm iloisa ~ va iloza, vi ilus)
  • Ahlqvist 1859 Anteckn 86 (sm ilo ~ ve ilo)
  • Anderson 1893 Wandl 129 (sm > lp illo)
  • Kettunen Vir 1934 224 (sm ilo ~ vi ilu, li ilā)
  • SKES 1955 106 (+ ka ly; sm ~ ? lpPi âllo)
  • Häkkinen 1987 ES 65

Etymologiadata:imsm:ilo/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:ilo

Etymologiadata talk:imsm:ilo