Etymologiadata:imsm:icä/th

Sanatista
Uralilainen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Gyarmathi 1799: 70 = unk ős 'ikivanha; esi-isä', vunk mon. 1. persoonan yks. akk. isemukat 'isäämme'
Klaproth 1823: 145 = sam en (Mangaseja) essä, (Turuhansk) esse 'isä'
MUSz 1873: s.v. ős + + = saa(P áhčči) 'isä', mkš oćä 'isän vanhempi veli', ma иза 'vanhempi veli; isän nuorempi veli', unk [sekä sittemmin hylätyt ko mns hnt]
Toivonen 1928 FUF: 136–7 x (Tarkennus:) = saaP (Reisivuono) æč, (Rautavuono) æččë, I eeči, Ko ee´čč, T jie´ǯǯĕ 'isä', mkš ma unk, nen ńiśa, en eśi, ngan ďesi̮ 'isä', slk saaE aehtjie, U àhtjee, L áhttje, P áhčči, Ki аджь 'isä' [ja sittemmin hylätyt mns hnt] erotettava näistä sekä vokaali- että konsonanttiedustuksensa takia
Liimola 1950 SUST: 137 + = saaP (Reisivuono Rautavuono) mkš ma unk, mnsI L ǟś 'äidinisä', nen ngan
FUV 1955: s.v. isä Tarkennus: = saaKi mkš ma unk sam; mahd. hoivakielestä
Joki 1956 FUFA: 47 - Tarkennus: mkš ei tähän mkš o- ei sovi
SSA 1992: s.v. isä x Puolesta (vasta-argumentein): = saaP ma unk mnsL nen slk sm ja saaKi viittaavat *i-alkuiseen, vs ja saaI *e-alkuiseen lähtömuotoon
EWUng 1992: s.v. ős x Puolesta: = saaP ?mkš ma unk mnsL nen slk unk vokaali pidennyt painollisessa asemassa; edustuksesta kur *-ć- > unk *-s- ks. paralleeleja
Sammallahti 1998: 227 x Tarkennus: = saaP Ki ym. < kur *iśä
Rätsep 2002: 106 - Puolesta (vasta-argumentein) samojedin vastineissa (ksam *ejsä >) äänteellistä epäsäännöllisyyttä
NES 2004: s.v. isä + Puolesta (vaihtoehtoisena) äänteellinen epäsäännöllisyys selitetty affektilla ja korkealla frekvenssillä
Kallio 2007 SUST: 241 + Tarkennus: < vksm *ićä ellei *iśä ~ *ićä sekä vs variantin (j)edsä affrikaatalla että muiden ims muotojen taustalle rekonstruoitavissa olevalla *-ś-:llä vastineita etäsukukielissä
EWTsch 2013: s.v. iza + Puolesta ma -a syntynyt redusoituneesta äänteestä [paralleelleja]; muutoksen ur *ć > *ź > kma *z ajoituksesta [paralleelleja]; ma ak-aines palautuu koordinatiivikompositioihin
Aikio 2014 FUF: 57 - Vastaan läntisissä saa muodoissa (< *āččē) ja koltassa (< *ičē) eri vokaali kuin In (< *eačē = vs esä) ja Ki (< *e̮čē = sm isä) muodoissa; mkš o- ja unk ő- eivät < ur *i- t. *e-; ksam *äjsä ei sovi -js-yhtymän vuoksi; nenT -će- < *-ʔkä-; sam sanat mainitaan sanakirjoissa hoivakielisinä
Kallio 2018 VIT: 131–2 x Tarkennus: < mksm *isä vvs isä > vs esä [ks. tarkempi ajoitus]
Holopainen 2019: 97–100 - Vastaan vs jedsä on vain setosta tavattu hoivakielinen muoto, joten ksm:een ei tarvitse palauttaa affrikaattaa; vs ja saaI vokalismin yhteensopivuuden osoittaa vvs isä sattumaksi; mkš o- edellyttää esimd vokalismia *i_a; edustuksesta unk s < kur *ć ei varmoja tapauksia; vunk i > unk ő epävarma; nen en slk muodot < ksam *ejsä, ngan < ksam *jesä


Arjalaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Tunkelo 1913 FUF: 118–19 + + + = ma иза 'vanhempi veli; isän nuorempi veli' < ksgr *iča ← kar (t. esiar) *ič́a 'isä' > mia īśa m. 'jolla on varaa jhk; omistaja; herra, valtias, Śiva' sgr affrikaattaa jatkaa vs rist´edsä 'kummi'; lähtömuoto < kie *ayḱ- ⇒ isl eiga 'omistaa; paritella'; sm isäntä vaikuttaa lainatun samasta ar sanueesta
Koivulehto 2001 StOr: 371–5 x + Tarkennus: = saa mnsL ǟś 'äidin isä' < ksgr *iśä; lähtömuodon vastineeksi sopii myös mia ī́ś- 'herra, ylimys, hallitsija'; ksam *ejsä joko ← ar t. miel. ← mns tm. sgr sana ei äänteellisesti sovi hoivakieliseksi; substituutio *ī → *i, koska pitkä vokaali ei mahdollinen A-vartalossa; sibilantin edustus kuten sanassa sata < ksgr śata; A-vartalona lainautunut myös sm viha ~ mia dvíṣ; sgr etuvokaalisuuden aiheuttanut sibilantin palataalisuus, joka myöhemmin on saamessa (kiltinän ulkopuolella) vielä etistänyt ensitavun vokaalin; merkitykseen vrt. johdosta sm isäntä; myös sm äiti on lainattu ei-primääristä (ge) 'äiti'-sanasta; mia muodot ⇐ īś- 'hallita, omistaa'; ks. lisää lähtömuodon ge vastineita
NES 2004: s.v. isä + Puolesta (vaihtoehtoisena) äänteellinen epäsäännöllisyys voi selittyä rinnakkaislainautumisista
Holopainen 2019: 97–100 + Vastaan (puoltoargumentein) kie sananalkuisen laryngaalin aiheuttama piteneminen jää edustumatta, mikä pätee useimpiin lainoihin; ur muodot edellyttävät aiempaa *-ć-tä, joka sopisi kar lainaan, kun taas ir lähtömuodosta odottaisi lainan muodoksi *isä t. *ičä; ks. semanttinen paralleeli ir kielistä; jukag ečē isä ← esisam *äjćä ? ← esiar