Etymologiadata:imsm:huu
*huu
Vastineet:
- Suomi: huu
- Karjala:
- Vepsä:
- Vatja:
- Pohjoisviro:
- Eteläviro:
- Liivi:
mksm. *huu < kksm. *šuwi < vksm. *šuŋǝ̑ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
huu (Lönnr 1874; laajalti murt.) ’(kuoleman edellä näyttäytyvä t. lähisukulaisen kuoltua ihmiseen merkkinsä, esim. mustelman jättävä) henkiolento, aave, kummitus / (todkündender) Dämon, Gespenst’, huunpurema (Haartman 1759) ’pisama; (laajalti murt.) sairaus, jossa potilaan ihoon ilmestyy mustelmia (niitä pidetään aaveen tai kummituksen aiheuttamina)’, huunhaukko id.
joko = md tšov:, E tšovzo pat́śazo ’hänen sielunsa’, tšopatša, M šopatša ’sielu, haamu’ | vogI tow, tē̮w, L tē̮wəś ’ihmisen haamu- t. varjosielu’ | ostjI luŋk, juŋk, E toŋχ, P lŏŋk, ᴧǫŋk ’haltija, haltijankuva’
tai < germ *huǥu, vrt. goot hugs, mn hugr ’sielu, henki, ajatus’, nn hug-bit, nr hog-bett ’vatsavaiva, ilkeä tunne vatsassa, nenänsyyhyntä ym., joka ennustaa vieraan tuloa’ (nn bit, nr bett ’purema’; mahd. kyseessä onkin suht. myöhäinen lainasuhde, jossa alkuosa on lainattu, jälkiosa käännetty).
Lähdekirjallisuus:
- Mikkola 1897 BB 22 241 (sm < germ)
- Paasonen 1909 SUSA 26:4 11 (sm ~ md vog ostj sekä syrj še̮n ’kuolleen haamu’)
- Setälä 1912–13 FUF 13 369 (sm < germ)
- E. Itkonen 1949–51 FUF 30 50 (sm ~ md syrj vog ostj)
- SKES 1955 91 (< germ tai = md vog ostj, ? syrj)
- FUV 1955 82
- UEW 1988 503