Etymologiadata:imsm:hutra
*hutra
Vastineet:
mksm. *hutra (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
hutra (Eurén 1860; ei murretiet.) ’huono, heikko, hauras / schlecht, schwach, spröde’, hutrakka, -o, hutrana (paik. itämurt.) ’epärehellinen; hätikkö; huora’, hutrata, hutria ’tehdä jtak huonosti, huolimattomasti’
~ ka hutra, -kko ’kehno, hapera’ | ly ve hudr ’huono, hapera’ | vi murt. hõdras ’hapera, rapea; heiveröinen’.
~ ka hutra, -kko ’kehno, hapera’ | ly ve hudr ’huono, hapera’ | vi murt. hõdras ’hapera, rapea; heiveröinen’.
Mahd. alkuaan johd. samasta hut(e)-vartalosta, joka esiintyy sanoissa hutera, hutiloida, hutista, ks. näitä.