Etymologiadata:imsm:hutja

*hutja

Vastineet:

• Suomi: hutja
• Karjala: hutja
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: hudi
• Eteläviro: M?
• Liivi: uḑā

mksm. *hutja (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

hutja (Flor 1678 hudia; yl.) ’(kuritusvälineenä käytetty) keppi; lehti- t. havupuun oksista tehty luuta t. huiska; varsta; salko, vapa / Gerte, Peitsche; Besen od. Feuerpatsche aus Zweigen; Schlegel; Stange’, hutjake ’piiska, vapa’, hutjata, hutjia ’ripsua, huiskia, luutia; lyödä, huitaista’
~ ink hudja ’nuori, parin metrin korkuinen koivun vesa’ | ka hutja ’ohut ja taipuisa salko’ | vi hudi (g. hudja), hudjas ’riuku, vapa, raippa; sauvoin; (nuotan) uittosalko’ | li ud́ā ’(veneen) sauvoin; keihäs’ (mahd. < vi).

Todennäk. hutjua v:iin liittyvä deskr.-lähtöinen sana. Rinnastukset etäsukukieliin ovat aiheettomia.

Lähdekirjallisuus:

• J. Krohn 1872 Suomi 2:10 138 (sm ~ vi)
• Wichmann 1930 Suomi 5:10 393 (+ syrj šat́, šajt ’vitsa, ohut oksa, riuku, vapa’)
• Kettunen 1938 LivW 448 (+ li)
• SKES 1955 91 (sm vi li ? ~ syrj)
• Joki 1973 SUST 151 58 (syrj ei tähän)

[hutja Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:hutja