Etymologiadata:imsm:hullu
*hullu
Vastineet:
mksm. *hullu (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
hullu (Agr; yl.) ’verrückt, blöde’, hullutella, hullaantua, hulluus, hullutus, vanh. (Jusl 1745) hullita ’harhauttaa’
~ ink hullu ’hullu’, hullussella ’hullutella’, hullustā ’telmiä’ | ka hullu, hulluine ’hullu, mieletön’, hulluttoa (uud.) ’tehdä hulluksi’ | va ullu ’hullu’ (hullu ’tyhmä’ < sm), ullusan (prs. yks. 1.) ’hulluttelen’ | vi hull ’hullu, riehaantunut’, hullata ’hullutella’, hullutada ’tehdä hulluksi’ | li ul (mon. ūləd, ūlud) ’hullu, järjetön, raivokas’, ūlatə, ūlastə ’hullutella, raivota, mellastaa’. — Sm > lpT oll ’tuhma’, Lu hullit, hullōtit ’houkutella’.
~ ink hullu ’hullu’, hullussella ’hullutella’, hullustā ’telmiä’ | ka hullu, hulluine ’hullu, mieletön’, hulluttoa (uud.) ’tehdä hulluksi’ | va ullu ’hullu’ (hullu ’tyhmä’ < sm), ullusan (prs. yks. 1.) ’hulluttelen’ | vi hull ’hullu, riehaantunut’, hullata ’hullutella’, hullutada ’tehdä hulluksi’ | li ul (mon. ūləd, ūlud) ’hullu, järjetön, raivokas’, ūlatə, ūlastə ’hullutella, raivota, mellastaa’. — Sm > lpT oll ’tuhma’, Lu hullit, hullōtit ’houkutella’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 197 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 157 (+ va)
- Thomsen 1890 BFB 47 (+ li)
- SKES 1955 85–86 (+ ka; sm > lp)