Etymologiadata:imsm:huikkada-
*huikkada-
Vastineet:
- Suomi: huikata
- Karjala: huikata
- Vepsä: huikutada←
- Vatja:
- Pohjoisviro: huikama
- Eteläviro: uikama
- Liivi: uikõ
mksm. *huikkada- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
huikata (Jusl 1745; yl. et. lounmurt. PSatak hämmurt. KSm EKPohjanm Verml) ’huutaa, luikata / schreien, rufen’
~ ka huikata ’huikata, huutaa, hihkaista’ | ve huikaita, huikalta ’huutaa, luikata’ | vi huigata, huikuda ’huutaa, huikata, huhuta’, huik ’huuto’ | li uikə ’ajaa, karkottaa; huutaa, hoilottaa’ (> latv uikāt ’huudella’). — Sm > lpN huiˈket (E U Pi Lu In Ko) ’huutaa, huikata’ ja nr murt. Sm hojkk(a) id.
~ ka huikata ’huikata, huutaa, hihkaista’ | ve huikaita, huikalta ’huutaa, luikata’ | vi huigata, huikuda ’huutaa, huikata, huhuta’, huik ’huuto’ | li uikə ’ajaa, karkottaa; huutaa, hoilottaa’ (> latv uikāt ’huudella’). — Sm > lpN huiˈket (E U Pi Lu In Ko) ’huutaa, huikata’ ja nr murt. Sm hojkk(a) id.
Ilm. onomat. lähtöä, vrt. hui1 ja luikata.
Lähdekirjallisuus:
- Juslenius 1745 SSC 111 (huikata ~ hui)
- Ganander 1786 NFL 1 191 (sm ~ vi)
- Qvigstad 1881 Beiträge 83 (sm ~ lp)
- Thomsen 1890 BFB 282 (sm ~ vi li; li > latv)
- SKES 1955 83 (+ ve; lp < sm)
- EEW 1982–83 392
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
Etymologiadata:imsm:huikkada-/th