Etymologiadata:imsm:hoopada-

*hoopada-

Vastineet:

• Suomi: huovata
• Karjala: huovata
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: hoobama
• Eteläviro: hu̬u̬pama
• Liivi:

mksm. *hoopada- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

huovata (: huopaan; Jusl 1745; laajalti murt.), rinn. huopata (: huoppaan; paik. länsimurt.), huopia (et. lounmurt.) ’soutaa perä edellä, airoja työnnellen / rückwärts rudern, die Riemen streichen’, huopari (JuslP, Gan 1786), huoparin ’perämela’
~ ink hōvvata | ka huovata | va (Kukk) hōvata (? < sm t. ink) ’huovata’ | vi murt. hoovata (prs. hooban) ’huovata; vivuta’

? < sk, vrt. nr murt. Sm hōpa, hå̄pa, håupa ’huovata’, nn hopa ’mennä takaperin, taaksepäin (et. hevonen)’, mn hopa ’liikuttaa, työntää taaksepäin’; norj muodot palautunevat ensi tavultaan lyhytvokaaliseen asuun *hupi-, joten ensi tavultaan pitkävokaaliset nr murt. sanat eivät voine olla näiden etym. vastineita. Mahd. lainalähteeksi onkin esitetty germ *hōƀian, vrt. mn hœfa ’antaa suunta kohti jtak’, nn høva, nr hövas id., jolloin nr murt. sanat olisivat lainoja < sm. (LpN vuopˈpat (In), Lu huopāt ’huovata’ < sk t. sm.)

Lähdekirjallisuus:

• Lindström 1859 KeltGerm 164 (sm ~ germ)
• Ahlqvist 1871 KO 151 (sm < nr murt.)
• Qvigstad 1881 Beiträge 127 (sm lp < nn)
• Setälä 1912–13 FUF 13 368 (sm < sk)
• Ojansuu 1913 NphM 15 188–89 (omap. sana)
• SKES 1955 89 (lp < sk t. sm)
• Wessman 1956–57 FmS 17–18 182 (sm > nr murt. Sm)
• Kettunen Vir 1961 311–12 (sm ka omap., vi ? < sm)
• Ahlbäck 1983 SvLm 106 3–6 (sm < ksk *hōƀian; sm > nr murt.)

[huovata Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:huovata