Etymologiadata:imsm:hiu(k)ka

*hiu(k)ka

Vastineet:

• Suomi: hiukka
• Karjala: hiukka
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: juuk
• Eteläviro: M/T iuk
• Liivi: jõugõ

mksm. *hiu(k)ka (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

hiukka (Raam 1642; yl., ei Ink), rinn. hiuka, hiu(k)e l. hiuve (g. hiukeen) ’hiekkajyvänen, murunen, siru, rahtu, pieni pala, hiven; hiekkamaa, hieta, merenranta / Sandkorn, Stückchen; Partikel; Sandboden, Sand’, hiukkanen, yhd. hiukka-, hiuve- t. hiuesmaa ’hiekkamaa’
~ ka hiukka ’hieno hiekka, liete; pöly; hiven, hitunen’, hiukkamoa ’kuiva, hiekkainen maa’, hiukkaine, hiukkuine ’hitunen, hiukkanen’ | vi murt. hiuk (g. hiugi) ’sakka’ | li je̮ugə ’hiekka’. — Vrt. hiekka.

Lähdekirjallisuus:

• Thomsen 1890 BFB 42 (sm ~ li)
• Genetz 1896 Sgr đ 8 (← hitu)
• Rapola Vir 1940 41 (+ vi murt.; ? < as)
• SKES 1955 78 (+ ka)
• Häkkinen 1987 ES 53

[hiukka Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:hiukka