Etymologiadata:imsm:hiu(k)ka

Sanatista

*hiu(k)ka

Vastineet:

mksm. *hiu(k)ka (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

hiukka (Raam 1642; yl., ei Ink), rinn. hiuka, hiu(k)e l. hiuve (g. hiukeen) ’hiekkajyvänen, murunen, siru, rahtu, pieni pala, hiven; hiekkamaa, hieta, merenranta / Sandkorn, Stückchen; Partikel; Sandboden, Sand’, hiukkanen, yhd. hiukka-, hiuve- t. hiuesmaahiekkamaa
~ ka hiukkahieno hiekka, liete; pöly; hiven, hitunen’, hiukkamoakuiva, hiekkainen maa’, hiukkaine, hiukkuinehitunen, hiukkanen’ | vi murt. hiuk (g. hiugi) ’sakka’ | li je̮ugəhiekka’. — Vrt. hiekka.
Lähdekirjallisuus:
  • Thomsen 1890 BFB 42 (sm ~ li)
  • Genetz 1896 Sgr đ 8 (← hitu)
  • Rapola Vir 1940 41 (+ vi murt.; ? < as)
  • SKES 1955 78 (+ ka)
  • Häkkinen 1987 ES 53

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:hiu(k)ka/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:hiukka

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:hiu(k)ka