Etymologiadata:imsm:hiici
*hiici
Vastineet:
mksm. *hiici < kksm. *šijti < vksm. *šijtǝ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
hiisi (Agr; yl.) ’pyhä metsä, uhripaikka, kalmisto; (metsän)haltija, peikko, jättiläinen; paholainen, horna (myös voimasanana) / heiliger Ort, Opferhain, Gräberfeld; böser Geist, Riese; Teufel, Hölle’, johd. hitto, hiitto, hittolainen, hiitola jne.
~ ink hittoi ’piru, paholainen’ (< va t. sm) | ka hiisi ’horna, helvetti; paholainen’ | va hitto ’piru, hitto’, hittolain ’hittolainen’ (nämä < sm); pn. īs (metsäinen harjanne), id́jē-mätši (Hiidenmäki Kattilassa) | vi hiis (g. hiiu) ’(pyhä) lehto; pensaikko’, hiid (g. hiiu) ’jättiläinen’; pn. Hiiumaa ’Hiidenmaa’, hiidlane ’hiidenmaalainen; jättiläinen’. — Sm > lpN hiiˈdâ (Pi Lu In) ’paholainen, piru’.
~ ink hittoi ’piru, paholainen’ (< va t. sm) | ka hiisi ’horna, helvetti; paholainen’ | va hitto ’piru, hitto’, hittolain ’hittolainen’ (nämä < sm); pn. īs (metsäinen harjanne), id́jē-mätši (Hiidenmäki Kattilassa) | vi hiis (g. hiiu) ’(pyhä) lehto; pensaikko’, hiid (g. hiiu) ’jättiläinen’; pn. Hiiumaa ’Hiidenmaa’, hiidlane ’hiidenmaalainen; jättiläinen’. — Sm > lpN hiiˈdâ (Pi Lu In) ’paholainen, piru’.
Arveltu mm. sk-peräiseksi, vrt. ksk *hīđi, *hīþi > isl híð, nn hide, nr hide, ide ’villieläimen luola t. onkalo; tiheikkö, louhikko, metsikkö’.
Lähdekirjallisuus:
- Castrén Suomi 1844 30 (sm ~ lp hiiˈdâ)
- Lönnrot 1858 Hiisi 569–78 (~ lp sieiˈde ’seita’)
- Setälä 1896 NyK 26 414 (+ vi)
- Tunkelo 1914 SUST 35:16 5, 7 (< sk)
- Kettunen 1915 Suomi 4:15 56 (+ va pn.)
- Mägiste 1927 EKeel 6 73 (va hitto < sm)
- *Nesheim 1949–51 FUF 30 292–302 (sm ~ lp siiˈdâ ’lapinkylä’)
- SKES 1955 74 (? ~ lp siiˈdâ, slk tīd)
- *Bergsland Vir 1964 242–48
- *Koski 1967 Hiisi 1
- *Koski 1970 Hiisi 2 et. 240–48 (todennäk. < sk)
- UEW 1988 499–500 (sm ? ~ lp slk)
- Hofstra 1988 Suomi 143 17–23 (< germ *sīdōn)