Etymologiadata:imsm:herhiläinen/KBL

*HERHILÄINEN > sm herhiläinen, ka herheläine, vi herilane; > va öröläine, uk hü̬ü̬rläne s.

A iso ampiainen; puupistiäinen; muu isokokoinen, aggressiivisen oloinen lentävä hyönteinen

Merkitysten levikki

a	a	a	A	A	a	A
					A
A	A	A	A	A	A
		A	A	A

vsm A

> Hä–Vie ink va R S hörhi-, hörhy-, hörhöläinen, hör(r)i(l)äinen ym.; T V (h)ü̬ü̬rläne; V üriläne

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šerši-lä-

← baP *šeršiljas < kba *śir^hṣ(i)lias > lt širšlỹs 1 herhiläinen, Vespa crabro; 2 ampiainen, Vespa vulgaris; 2 herhiläispesä; pr sirsilis herhiläinen

t. ← baP *šerši- < kba *śir^hṣias > lt širšỹs = širšlỹs; lv sirsis 1 herhiläinen, iso ampiainen; vihainen ihminen; 2 iso musta piikikäs kuoriainen

t. ← baP *šerši- < kba *śir^hṣia^h > lt šìršė = širšlỹs;

t. ← baP *šeršen- < kba *śir^hṣen- > lt širšuõ ~ šir̃šinas = širšlỹs; lv siȓsenis ~ sìrsenis ~ sirsenis ~ siȓsins ~ sirsans ~ siȓsnis² = sirsis; ven-ksl с(т)ръшень, tšek sršeň; kesl sȑšljên; pl szerszeń, ven шершень ym. sl. herhiläinen

(EDBIL, AlEW) ⇐ kba *śir^hṣ- < kie *ḱṛh₂s- pää (SEJL, AlEW) ⇒ *ḱṛh₂s-r-ōn > lat crābrō herhiläinen; ⇒ *ḱṛh₂s-n- > mysa hornuz, eng hornet id.

Thomsen 1890: 108, 224 esittää, että balttilaisperäiseen kantaan on liittynyt hyönteisten ja kasvien nimissä tavallinen johdin -Ainen t. -lAinen (^vapsa, ^takia). Ims varianttien -ö- ja -õ- johtuvat äänteellisestä läheisyydestä onom. verbeihin sm höristä ja vi hõrisema. Mikkola 1906 tuo paralleeliksi vielä s:n *kiili. Kalima 1936a: 100 tarkentaa, että ims -l- voi kuulua joko kantasanaan tai johtimeen, koska ba muodoista päästään yhtä hyvin sekä ksm asuun *šerši- että *šeršil-. IMSK II 114 pitää mahdollisena muodon Pp (Ylitornio) hörsiläinen erillistä ba-sl alkuperää, koska sen -rs- viittaa lv ja pr muotoihin.

Päätelmät

Suppealevikkisellä Pp hörsi-asulla ei voi olla mitään suoraa yhteyttä lv pr sanoihin, joissa -rs- < -rš- < kba -rṣ-; sen on siis oltava myöhäinen ekspressiivinen äännevariantti. Muuten etymologia on muodon ja merkityksen puolesta moitteeton. Ba-sl sanueeseen kuuluu sanan affektisuudesta johtuen useita eripäätteisiä johdosvariantteja ja varhaisinta johdosta on mahdotonta rekonstruoida täysin varmasti (Kirjallisuudesta ^EDBIL). Todennäköisesti alkuperäiseen ’herhiläistä’ merkinneeseen kie s:n *ḱṛh₂s- ’pää’ johdokseen on kuitenkin kuulunut -n-johdinelementti, joka useitten ba-sl varianttien ohella esiintyy myös lat ja ge vastineissa. Ba-sl kielissä myös sen tilalla t. ohella esiintyvällä -l-elementillä on laaja levikki (lt širšlys, pr sirsilis, kesl sȑšljên). Lähtöasuna on siis voinut olla ba vartalo *šeršila- (< kba *śir^hṣila-), mutta myös baI kielistä tavattu *širši(j)- (< kba *śir^hṣia-) sopii, jolloin -lA- selittyy ksm johtimeksi.

← ba.

Murteet merkitysten levikkikartalla

Lo	Hä	Ep	Pp	Sa	Kk	Vie	Ek	Au	ly	ve
					ink
S	L	K	I	R	va
li		M	T	V