Etymologiadata:imsm:helkkä-
*helkkä-
Vastineet:
- Suomi: helkkää
- Karjala: helkkeä
- Vepsä:
- Vatja: elkkaa
- Pohjoisviro: helkama
- Eteläviro: helkämä
- Liivi: eļkõ
mksm. *helkkä- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
helkkyä (Flor 1702; murt. harv.), merk. myös ’hölskyä / in hohen Tönen klingen; schwappen’, helkkää, helke, (murt.) helkkä ’heleä (äänestä ja väristä); herkkä’, helkkua (Jusl 1745) ’olla epävakaa, liikkuva’
~ ka helkkeä ’helkkyä, helkkää; hölskyä’, helkkyö ’helkkyä; hölskyä’, helkeh ’helke’, helkeä ’helkkää, soida’ | ly helgeta ’helkkyä’ | ve helk (akk. helkun) ’läimäys’, heĺgutada, heĺǵitada ’tehdä jtak helkytellen; paiskella’ | va elkkā ’helkkyä’ | vi helk (g. helgi) ’välke, kimallus, hohto; kaiku, sointu’, helkida, (Wied myös) helkada, helgata ’välkkyä, kimaltaa, hohtaa’, helk (g. helga, Wied) ’terävä, läpitunkeva (ääni)’ | li eĺkə ’kaikua; helkkyä, helistä; kalista’.
~ ka helkkeä ’helkkyä, helkkää; hölskyä’, helkkyö ’helkkyä; hölskyä’, helkeh ’helke’, helkeä ’helkkää, soida’ | ly helgeta ’helkkyä’ | ve helk (akk. helkun) ’läimäys’, heĺgutada, heĺǵitada ’tehdä jtak helkytellen; paiskella’ | va elkkā ’helkkyä’ | vi helk (g. helgi) ’välke, kimallus, hohto; kaiku, sointu’, helkida, (Wied myös) helkada, helgata ’välkkyä, kimaltaa, hohtaa’, helk (g. helga, Wied) ’terävä, läpitunkeva (ääni)’ | li eĺkə ’kaikua; helkkyä, helistä; kalista’.
Onomat. sanue.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1856 WotGr 124 (sm ~ va)
- Anderson 1893 Wandl 117 (+ vi)
- Kettunen 1938 LivW 45 (+ li)
- SKES 1955 66 (+ au ve helk)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
Etymologiadata:imsm:helkkä-/th