Etymologiadata:imsm:hatra/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*HATRA > sm haura; (yks. gen. >) vi Kos VNg adra ~ *HATRU > VarP hauru, vi Rid Kuu (h)atr: -u (→ Kym hatru), jonka yks. gen. > vi adru s.

A Fucus vesiculosus, rakkolevä; B rantaan ajautunut hylkytavara

Merkitysten levikki
A ab A
A a A A
vain -u

~ R atras; Lo vsm hautera, hauteri, Hä houtere, houteri, Kk houer ink hovver, Lo Hä höyteri, Hä höysteri, Kk höyeri A; vsm ahvenenhauru ’ahvenheinä’

Balttilaislainaetymologiat

1. < kksm *(š)atro

← ba, vrt. lt audrà ~ áudra 1 myrsky, rajuilma; 2 kuv. rajuotteinen ihminen; 3 tulva, vedenpaisumus

Viitso 1983: 272 perustelee etymologiaansa sillä, että tyypillisesti hauraa tuovat rantaan juuri myrskyt. Sanan -tr-yhtymä viittaa lainaan, ja h-alkuisuuden saattaa selittää homonymian välttäminen sanaan aura. Junttila 2011: 121 pitää kuitenkin merkitysyhteyttä kyseenalaisena.

2. < kksm *ša(n)tra

← ba, vrt. lt šandras ~ šandrus korsi, olki, risu (→ lv šandri roskat)

~ lt švéndrė Phragmites communis, järviruoko; kesl slov svedrc Centaurium erythtrea, rohtosappi < kie *ḱwendhr-o/eh2 > vah(an)in spandr pilviharmikki; lat combrētum kombretum(kasvi); iir contrán karhunputki

Vaban 2016b mukaan lt sanueeseen kuuluvia monikkomuotoja šañdrai ~ šandros käytetään aineksesta, jota jokien tulviessa huuhtoutuu rannoille ja niityille samaan tapaan kuin rakkolevää meren rannoille.

Muu selitys

← msk *hautr ’merilevä, rakkolevä’ > ru hötter, Sm höyter, höuter, heuter, häuter, hautär, hööter, höttär ym; gotl. (h)auter, (h)autur id.

Fries 1962: 33–6 yhtyy Hakulisen kirjeitse esittämään käsitykseen, jonka mukaan s:n kaksitavuisten sm–vi muotojen pohjana on *hatru ~ *hatra, jossa -tr- > smL -ur-. Kolmitavuisia muotoja Fries pitää myöhempinä lainoina ru murteista. Ruotsin sana tavataan Itämeren rannikolta pohjoiseen Uplantiin saakka eli rakkolevän pintavesikasvustojen pohjoisrajaan saakka. Sille Fries mainitsee Karstenin 1943: 114–5 etymologian < msk *hafþ-þære ’merilevän keruupaikka’.

Vaba 2016b kuitenkin huomauttaa, ettei substituutiosta msk diftongi + tr → smL -ur- ~ muu ims -tr- ole paralleeleja. Ruotsin sanueen sk etymologia ei Vaban mukaan ole selvä, joten lainauksen suunta voi olla vastakkainenkin.

Päätelmät

Merenrannalta kerätty rakkolevä on ollut Itämeren ja Suomenlahden rannikon viljelijöille tärkeä lannoite, jota ei sisämaassa kuitenkaan ole tunnettu ainakaan *hatra ~ *hatru -nimellä. On siis epätodennäköistä, että sanue olisi lainattu sen enempää myrskyä kuin tarpeetonta rikka-ainestakaan merkitsevästä sanasta tai ylipäänsä sisämaan balttilaiskielistä. Merkitys B tavataan vain Ulvilasta, joka sijaitsee Friesin määrittelemän rakkolevän keruualueen pohjoispuolella ja on siten varmasti toissijainen.

Äännesuhde Lo -ur- ~ Hä (Kymi, Vehkalahti, Suomenlahden saaret) R K–S -tr- viittaa lainan korkeaan ikään. Sana on voitu lainata jo mksm Suomenlahden murteeseen muodossa *hatra ~ *hatru, jolloin sen lähtömuodon *hautr- ~ *hauþr- diftongin jälkikomponentti on jäänyt edustumatta, mahdollisesti koska -tr-yhtymä ei ollut mahdollinen pitkän tavuaineksen jäljessä.<ref>Tämän perinteisen näkemyksen ovat viime vuosina haastaneet Heikkilä 2012a: 20 ja Pystynen 2018: 69–70. He pitävät pitkiä vokaaleita mahdollisina myöhäiskantasuomessa obstruentin ja resonantin yhtymien edellä ja rekonstruoivat esim. muotojen sm neula, ka niekla taustalle mksm asun *nëëkla. *hatra ~ *hatru-sanueen levikki ei kuitenkaan idässä ulotu niekla-alueelle, vaan Suomenlahden pohjoisrannikon ja saarten hatru-muodot selittyvät lainana lahden eteläpuolelta. Muut muodot voi Heikkilän ja Pystysen mallissa rekonstruoida säännöllisinä lyhentyminä mksm muodosta *hautru.</ref> Kolmitavuiset muodot ovat joka tapauksessa myöhäistä ruotsalaislainaa.

Ei ← ba, vaan ← sk.