| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| Budenz 1875: № 412
|
|
|
|
|
← ba vrt. lt šìrmas, širmys, lv sirmajs, sirmis ’hiirakko hevonen’, lv sirms ’harmaa, hopeanharmaa’
|
|
| Donner 1884: 261 266
|
|
|
+ |
|
Tarkennus: vrt. lv sarma ’kuura, härmä, huurre’
|
Vrt. lv a-asteinen muoto sarma
|
| Hanusz 1886 RozpriSpraw: 271
|
|
|
+ |
|
Tarkennus: vrt. myös lt šarmà ’huurre, jäätynyt kaste’
|
|
| Posti 1972 Kotiseutu: 155
|
|
|
+ |
|
Tarkennus: < *harmaγa ← ba vrt. lt apofoniamuoto šarvas [’musta hevonen, jolla on siniharmaita karvoja’]
|
|
| Liukkonen 1994 Ba: 90
|
+ |
|
|
|
Tarkennus: ⇐ ksm *šarma- ← ba *šarma
|
< *harma-γa ⇐ *harma ’härmä’ ~ härmä ← ba
|
| Koivulehto 1998 SUST 228: 238
|
+ |
|
|
|
Puolesta
|
Lainautunut jo ennen kehityksen ie -ṛ- > ba -ir- päättymistä; samoin käärme ja härkä ← ba, marras ja taarna ← ar sekä parsi ← esige
|
| Liukkonen 1999: 37–9
|
+ |
+ |
|
|
Puolesta
|
Äänteellisesti tarkin vastine on lt šarmà, josta lainautuneesta substantiivista mksm *harma ’härmä’ + -γA (< -kA) ⇒ *harmaγa ’harmaa’, vrt. *halla > *hallaγa > hallava id.; saa Ven siermag id. < etuvokaalinen *šärmä-kä; balttilaisista ’harmaata’ merkitsevistä kannoista ovat peräisin myös hermo, hiiva, hirvas, hirvi, vrt. myös hiili ja hilse; muita balttilaisperäisiä värinnimiä ovat haljakka, keltainen, musta, ruskea ja valkea
|
| Venckutė 2001 Ba: 127 129
|
|
|
+ |
|
Tarkennus: vrt. myös lt šar̃mas ’huurre, härmä, kuura’, a. ’kuurainen, jäinen’
|
Vrt. myös lt a-asteinen muoto šar̃mas
|
| Grünthal 2012 SUST 266: 331–2
|
|
|
+ |
|
Puolesta
|
Samakantaisesta ba sanasta lainautunut myös ers шерже, mkš šarža ’harmaus’
|
