Etymologiadata:imsm:hara

*hara

Vastineet:

Suomi: ha(a)ra
Karjala: h(o)ara
Vepsä:
Vatja: aara
Pohjoisviro: haru←
Eteläviro: haro←
Liivi: a’r←

mksm. *hara < kksm. *šara < vksm. *šara (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

haara (Agr; yl.) ’Astgabel, Zweig; Gabelung, Ab-, Verzweigung; (Pl.) Beine; Richtung’, haaraantua, haarautua, haaroa; haarikas, haarikka ’kaksikorvainen puinen juoma-astia’, haarikko ’id., kaksihaarainen esine, kahveli, tadikko, hanko’, haaru ’haarainen seiväs, koivuinen hiilihanko’, haarukka ’pikkuhaara, kahveli’
~ ink hāra ’haara, tienhaara’ | ka hoara | va āra ’haara’ | vi murt. aar (g. -u t. -a) ’haara, oksa’, haarik ’ankkuri’

? = lpN sarre (Pi Lu) ’kahden sormen t. varpaan väli, sorkan rako’. Lp sana voi olla myös sanan saara ’haara’ vastine. — Sm > lpR hare ’suunta, taho’, färtet harest ’joka taholta, haaralta’, N harrai (yks. ill.) ’suhteen’, čoarˈve-harre ’sarvien väli’, In suormahääri ’sormen hanka, väli’, Ko hȧ´rrĕ ’ha(a)ra-’: lat. hȧrrȧ ’haralleen’.

Lähdekirjallisuus:

Ahrens 1853 GrEhstn 168 (sm ~ vi tee-aar ’tienhaara’)
Ahlqvist 1856 WotGr 122 (sm ~ va)
Hunfalvy 1866 NyK 5 329 (+ lp harre, harrai)
VW 1 1874 180 (+ vi)
Budenz 1879 BB 4 233 (lpR hare < sm)
Setälä 1890–91 ÄH 255 (+ ka, ? lp sarre)
SKES 1955 46
SKES 1969 937

[haara Álgu-tietokannassa]

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Balttilaisperäinen
Lähde, s.	M	S	Väite	Argumentit
Thomsen 1890: 88 247–9	+		← ba vrt. lt žãras ’vuoro, järjestys, suunta’, lv zars ’oksa, haara, (työkalun) pii’	Ensi tavun a on pidennyt myös balttilaislainassa vaapsainen
Koivulehto 1990 CIFU VII: 12	+	+	Tarkennus: ~ haara ← ba vrt. lt žarà žãras ’vitsa, risu; varsi; suunta; joukko’, lv zars	a:n piteneminen h:n ja r:n yhteydessä on sekundaari äännekehitys; ur kielissä on useita ’oksaa, haaraa’ merkitseviä lainoja
Junttila 2011 SSGL 38: 121		-	Vastaan	Ba kielistä verratuilla sanoilla ei ole merkitystä ’hara’

Hylätty etymologia: ur: = ma шорво́ндо 'harava', ks. Bereczki 2013 EWTscher s.v. šor-wondo

EVE:n sana-artikkeli

EVE:haara

Keskustelu

Mainitsen huvin vuoksi, että jos sana segmentoitaisiinkin *haa-ra, alkuosa mahdollisesti kelpaisi ugrilaiskielten tai ainakin unkarin 'oksa'-sanan säännölliseksi vastineeksi (unk. ág, ms. *taγ, ha. *ɬăwi̮ < ugr. ? *Saŋ(k)ɜ) eli < ? kur. *šaŋə. Kun *-ra ei kuitenkaan ole mikään yleinen tai merkitykseltäänkään kovin selvä pääte ja muitakin selityksiä on, arvelisin tätä silti lähinnä sattumaksi. — Ugrilainenkaan rinnastus ei näytä tarkemmin katsoen kovin vahvasti perintösanalta: mansin lyhyt *a viittaisi lähinnä aiempaan *u:hun ja keskikonsonantiston vastaavuudet g (< ? *ŋk) ~ *γ ~ *w ovat myös aika epäsuhtaiset. --J. Pystynen (lähetä viesti) 14. helmikuuta 2021 kello 21.43 (EET)