Etymologiadata:imsm:halk-o
*halk-o
Vastineet:
mksm. *halk-o < kksm. *šalkë- < vksm. *šalkǝ̑- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
haljeta (Agr; yl.) ’platzen; zerreißen; brechen; sich spalten’, halkeama, halkein, halkio, halkioin; halata (: halkaa t. halkajaa; paik. itämurt.), halkaista, halki, halkinainen, halko, halkoa jne.
~ ink haleta (prs. halkiā) ’haljeta’, halata (prs. halkān), halaissa ’halkaista’, halki, halko | ka haleta (prs. halkieu) ’haljeta, mennä halki; tehdä jtak nopeasti t. äänekkäästi’, halkeilla, halata (prs. halkoan) ’halkaista, leikata, paloitella’, halki, halkiema ’halkeama’, halkinaine, halko ’halko; halkio’, halkuo ’halkoa, halkaista’ | ly halgeta, haugetta ’haljeta’, halgaitta, -ita (prs. halgaidan) ’halkaista’, halg, halgo, haugo ’halko’, halgoda, haugoda ’halkoa, särkeä’ | ve haugeta, hougeta ’haljeta’, haugaita (prs. haugaidab), haugāt́a ’halkaista’, haugoida, hougoida ’halkoa’, haug, houg, hāg (g. -on) ’halko’ | va halke̮a ’halkoa’, alko, (Kukk) halko ’halko’ | vi halg (g. halu, halo) ’halko’, halgas, algas ’halkeileva’ | li alg ’halko’ (sm > lpN halˈgo (Lu In Ko) ’halko, pölkky’, halˈgit ’halkoa, pilkkoa puita’, halˈgânit ’turmella itsensä liikarasituksella (työssä)’, halˈgâ ’suoraa päätä, suoraan’)
~ ink haleta (prs. halkiā) ’haljeta’, halata (prs. halkān), halaissa ’halkaista’, halki, halko | ka haleta (prs. halkieu) ’haljeta, mennä halki; tehdä jtak nopeasti t. äänekkäästi’, halkeilla, halata (prs. halkoan) ’halkaista, leikata, paloitella’, halki, halkiema ’halkeama’, halkinaine, halko ’halko; halkio’, halkuo ’halkoa, halkaista’ | ly halgeta, haugetta ’haljeta’, halgaitta, -ita (prs. halgaidan) ’halkaista’, halg, halgo, haugo ’halko’, halgoda, haugoda ’halkoa, särkeä’ | ve haugeta, hougeta ’haljeta’, haugaita (prs. haugaidab), haugāt́a ’halkaista’, haugoida, hougoida ’halkoa’, haug, houg, hāg (g. -on) ’halko’ | va halke̮a ’halkoa’, alko, (Kukk) halko ’halko’ | vi halg (g. halu, halo) ’halko’, halgas, algas ’halkeileva’ | li alg ’halko’ (sm > lpN halˈgo (Lu In Ko) ’halko, pölkky’, halˈgit ’halkoa, pilkkoa puita’, halˈgânit ’turmella itsensä liikarasituksella (työssä)’, halˈgâ ’suoraa päätä, suoraan’)
? = mdE tšulgoms ’särkeä, kuoria (esim. pähkinöitä)’ | syrj šuĺalni̮, šuĺaśni̮ ’halkoa, halkaista, leikata suikaleiksi, kiskoa (päreitä, niintä)’.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1856 WotGr 121 (sm ~ va vi)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 83 (+ ve)
- Qvigstad 1881 Beiträge 51 (sm > lp)
- Thomsen 1890 BFB 55 (+ li)
- Setälä 1890–91 ÄH 137 (+ ink), 265 (+ ka syrj)
- SKES 1955 51 (+ ly ? md ? syrj)