Etymologiadata:imsm:halk-o

Sanatista

*halk-o

Vastineet:

mksm. *halk-o < kksm. *šalkë- < vksm. *šalkǝ̑- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

haljeta (Agr; yl.) ’platzen; zerreißen; brechen; sich spalten’, halkeama, halkein, halkio, halkioin; halata (: halkaa t. halkajaa; paik. itämurt.), halkaista, halki, halkinainen, halko, halkoa jne.
~ ink haleta (prs. halkiā) ’haljeta’, halata (prs. halkān), halaissahalkaista’, halki, halko | ka haleta (prs. halkieu) ’haljeta, mennä halki; tehdä jtak nopeasti t. äänekkäästi’, halkeilla, halata (prs. halkoan) ’halkaista, leikata, paloitella’, halki, halkiemahalkeama’, halkinaine, halkohalko; halkio’, halkuohalkoa, halkaista’ | ly halgeta, haugettahaljeta’, halgaitta, -ita (prs. halgaidan) ’halkaista’, halg, halgo, haugohalko’, halgoda, haugodahalkoa, särkeä’ | ve haugeta, hougetahaljeta’, haugaita (prs. haugaidab), haugāt́ahalkaista’, haugoida, hougoidahalkoa’, haug, houg, hāg (g. -on) ’halko’ | va halke̮ahalkoa’, alko, (Kukk) halkohalko’ | vi halg (g. halu, halo) ’halko’, halgas, algashalkeileva’ | li alghalko’ (sm > lpN halˈgo (Lu In Ko) ’halko, pölkky’, halˈgithalkoa, pilkkoa puita’, halˈgânitturmella itsensä liikarasituksella (työssä)’, halˈgâsuoraa päätä, suoraan’)
? = mdE tšulgomssärkeä, kuoria (esim. pähkinöitä)’ | syrj šuĺalni̮, šuĺaśni̮halkoa, halkaista, leikata suikaleiksi, kiskoa (päreitä, niintä)’.
Lähdekirjallisuus:
  • Ahlqvist 1856 WotGr 121 (sm ~ va vi)
  • Ahlqvist 1859 Anteckn 83 (+ ve)
  • Qvigstad 1881 Beiträge 51 (sm > lp)
  • Thomsen 1890 BFB 55 (+ li)
  • Setälä 1890–91 ÄH 137 (+ ink), 265 (+ ka syrj)
  • SKES 1955 51 (+ ly ? md ? syrj)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:halk-o/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:halko

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:halk-o