Etymologiadata:imsm:hagasta-/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*HAASTADAK > sm haastaa, ka hoastoa, vi Hi haastada, uk Lei aastaq v. (?oik. *HAGASTADAK)

A puhua, pitää ääntä; osata puhua; sanoa, kertoa, jutella; nimittää jtak; B suostutella, maanitella; C vaatia; kutsua vaatien; D vaatia oikeuteen; E varoittaa; H kyteä, hehkua

Merkitysten levikki
D cD C d cd Acd A a A aH
A
BE
e

vsm ACD; F kieltää; G uhata, uhmata; kerskua, mahtailla

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šasta-

← kba *źād- (pr. *źād-hsta-) > lt žósti: žósta (žódžia, žódo, -ti): žódo (žódė) 1 lausua, sanoa; 2 syyttää, soimata, haukkua; 3 päättää, ilmaista päätös

⇒ lt žosmė̃ 1 puhe, huhu; 2 puhetapa; huuto; 3 tekosyy; 4 suu;

⇒ lt murt. žóstė (= žosmė); vlt žostis puhe;

⇒ lt ap|žosti 1 nuhdella; 2 soimata; į|žosti 5 epäillä t. ennustaa vaaraa t. onnettomuutta; per|žosti 1 varoittaa; 2 keskeyttää; pra|žosti 3 alkaa riidellä; su|žosti syyttää, nuhdella, torua

⇐ kba *źad- (pr. *źa-n-d-) > lt žàsti: žañda: žãdo 1 lausua, sanoa; 2 herätä, virota;

~ lt žãdas 1 puhekyky, kieli; 2 ääni, puheääni; 3 tajunta, tietoisuus; 4 hengitys; 5 meren kohina

Būga 1908a: 31 esittää lähtömuodon vastineena lt s:ia žosmė. Ba alkuperää ehdottaa myös Liukkonen 1999: 32–3, jonka mukaan ksm *šāst- ~ *šast-alkuisen verbin lähtömuotoa vastaa lt inf. žósti t. žasti t. pr. 3 žósta.

Muut selitykset

1. Hakulinen 1933: 181 ja 1938: 147 asettaa lähtökohdaksi v:n Au hoastoa ’kyteä, hehkua’, josta merkitys olisi kehittynyt > ’huokua, puhaltaa’ > ’puhista kiivaasti’ > vanha kirjasm ’puhua kiivaasti, torua, uhmata, kieltää’. Hakulisen 1966a: 11 mukaan v:n tunnelataus on vuosisatojen mittaan vähentynyt.

Mägisten 1953b: 365 mukaan uskottavampi alkumerkitys viittaa tulen t. hehkuvien kekäleiden ritinään, vrt. V läüdädäq ’sytyttää’, lägü(ne)däq ’syttyä’ ~ ink läätä ’puhua’. Samoin Kettunen 1949a, joka kuitenkin yhdistää Au v:n = Sa Verml huostoa ’hehkua’ ~ ve hoštab ’hehkuu’ ~ sm huokua, huoata ~ vi hoog ’hyöky’, ja täten erottaa sen haastaa-v:stä.

2. *hagastadak: Kettunen 1949a johtaa haastaa-v:n s:sta sm ka haka merk:ssä ’sormikoukku’, jolloin lähtökohtana on ’olla sormikoukkusilla’, josta > ’riidellä, haastaa riitaa’ ~ ka hakapakina ’riita’ ~ L ageleda ’kiistellä, kinastella, sanailla; tapella, nujakoida’, T hagada ’tarttua; ahnehtia; estää’ elleivät nämä ⇐ hakea. Siro 1949: 141–2 kuitenkin vastustaa merkityksenkehitystä ’riidellä’ > ’puhua’ paralleelien puuttuessa. Koponen 1999: 516–7 ehdottaa, ettei lähtömuotona ole haka ’väkänen, koukku’ ⇐ ru, vaan vanhempi, hakea-verbiin liittyvä *haka.

3.–5. Koponen 1999: 517 esittää lähtökohdaksi esi-itämerensuomalaista juurta *šaŋV- ’tavoitella, pyrkiä’ t. juurta *čaŋV- ’lyödä’ t. interjektiota sm has, vi hass ’puskii (koiralle)’.

Päätelmät

Selitykset 3–5 ovat äänteellisistä syistä (-ŋ-n edustus, č-n edustus, interjektiosta muodostettu konsonanttivartalo) mahdottomia.

Merkitys H (Au hoastoa ’kyteä, hehkua’) eroaa merkityksistä BCDEF niin paljon, että yhteinen alkuperä on epätodennäköinen. Merkitys G (vsm ’kerskua, mahtailla’) on periaatteessa lähempänä sitä, vrt. sm hehkuttaa ’ylistää’, mutta palautunee kuitenkin lähtömerkitykseen ’haastaa tappeluun’.

Johdosselitys *hakahaastaa ’haastaa tappeluun, uhmata, vaatia’ > BCDEFG on uskottava, vrt. hakainen ~ vastahakainen ’riitainen’, Ep Sa hakailla ’panna vastaan, riidellä’, K M agane ’riitaisa’. Rinnakkaiselta näyttää johtosuhde V haak̍ ’haka’ ⇒ haaki minnäq ’riitaantua’, haagõldaq ’haastaa riitaa’. Lähtömuodoksi ei kuitenkaan sovi ruotsalaislaina haka ’koukku, väkänen’, sillä sen levikin ulkopuolelta tavataan merkitykset B ja E Hiidenmaalta (aastada ’suostutella; varoittaa’) ja E Leivusta: (aastaq: ma aasta, ala paatu nei ’varoitan, älä puhu niin’, EMS, tulkinta Junttila 2019a: 104).

Kantamuodoksi on rekonstruoitavissa mksm *haka ’riita, käräjäasia’ < kksm *šaka ← kge *sakō > msk sǫk ’oikeusjuttu, riita’, ru sak ’esine; asia; oikeusjuttu, riita’ (^EDPG s.v. sakō-; jälkitavun ksm -a on Holopaisen – Kuokkalan – Junttilan 2017: 121–2 esittämien paralleelien hätä, lauha ja ohja perusteella odotuksenmukainen). Kantagermaanin s:n verbikorrelaatista on samalla kaudella lainautunut sm hakea (Koivulehto Vir 1976: 39), jonka johdoksella L ageleda on merkitykset ’kiistellä; nujakoida’. V:n hakea vastineina (mm. SSA) mainitut V hakõq, (Lutsu) hakiq ’kieltää, moittia’ joko ovat saaneet merkitysvaikutusta *haka-sanueesta t. selittyvät mieluummin ⇐ *haka.

Merkitys A (’puhua’ ym.) on yleisluontoinen ja vähäaffektinen. Sitä tavataan koko välillä Savosta Aunukseen sekä vsm:ssa. Merkityksenkehitys H > A on hypoteettinen ja Mägisten sille esittämä paralleeli epävarma. Merkityksen väljähtyminen B/C/E/F > A on mahdollista, mutta vailla tarkkaa paralleelia.

Laina ba pr. *źahsta- → *haastadak A on periaatteessa mahdollinen, mutta merkityksen nykylevikki ei tue sitä. Oletetulle ba lähtömuodolle ei tunneta mitään vastineita liettuan ulkopuolelta. Merkityksen terävöitymiselle A > BCDEFG on osittaisena paralleelina jutella Sa Kk ’käydä oikeutta, käräjöidä’, joka kuitenkin on ehkä syntynyt vasta v:n haastaa sm yleiskielen merkityksen D törmäyksestä murremerkitykseen A. Jos taas A ← ba ja BCDEFG ⇐ *haka, voisi edellisen ‑a- > ‑aa- selittyä vaikutuksella jälkimmäisestä, mutta toisaalta -a-n pitenemiselle h-n jäljessä on paralleelejakin (Junttila 2019a: 107).

A tuskin ← ba, vaan < B/C/E/F; BCDEFG ⇐ *haka ’riita, käräjäasia’ ← ge.

Murteet merkitysten levikkikartalla
Lo Ep Kp Pe Sa Kk Vie Ek Au ly ve
ink
S L K I R va
li M T V