Etymologiadata:imsm:habën/KBL

*HABËN > sm ka haven: hapene-; ⇒ ve habin: -o-; vi habe: -me; uk hapõń: habõna; li a’bbyn|z: -d s.

A hius t. partakarva, etenkin ohut t. harva; hapsu; B parta; C mon. viikset; D ylähuuli, yläleuka, nenänalusta; huulet, suu; E naava; F havupuun lehvä t. neulanen; G harva korsi, vilja tms. karvoja muistuttava kasvinosa

Merkitysten levikki

Aeg	Aef	a	afg	a	Ag	Aeg	AD	AD	Ad	A	abCD
	B	Be	BE	B	B
	A		Ae	A	Aeg

vsm AbG vvi B

> Ep Sa apene(s); ⇒ Lo–Kk Au haiven: haivene- ~ haipene- AG

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šapen

← baP *šapen- < kba *śap|ōn: -en-

~ lt šãpas 1 rikka, korrenpätkä; risu; pieni luu, ruoto; 2 kuv. heikko ihminen; 3 hyvin pieni määrä, hiven

⇐ lt šèpti: šem̃pa: šẽpo kasvaa karvaa

(LEW, EWAia II 629, AlEW) ? ~ mia śā́paḥ ajopuu, virran mukana kulkeutuva tavara; liete; (LEW) ⇒ śāpeṭaḥ kaisla, ruoko

Ba etymologiaa on Hahmo ehdottanut 1990: 212 ja tarkentanut 1994a: 85–8, että se edellyttää lähtökieleen samakantaista substantiivia merkityksessä ’parta’. Tällöin ims -ene-vartalo on joko peräisin lähtökielestä tai analogiaa muista samanvartaloisista ims sanoista.

Junttila 2015: 225–6 huomauttaa, että oletetulle n-johdokselle ei ole esitetty indoeurooppalaisia vastineita, kaksimorfeemisten lähtömuotojen vartalon-vaihtelua edellyttävät rekonstruktiot ovat epävarmoja, ja suffiksinvaihdon malliksi itämeren­suomen ene-nominityyppi on kovin harvinainen.

Muu selitys

Vaihtoehtoisena Hahmo 1994a: 85–8 esittää myös kge lähtömuotoa *hawō > msk há ’iho, nahka’, jolloin kge -w- → ksm -p- kuten sanassa arpi ym. Lähtömuoto palautuu kie juureen *(s)keu- ’peittää’ (EDPG < *kouH-eh₂), josta myös ⇒ kge *xūði > ru no ta hud, isl húð, sa Haut ’iho’. Saman juuren ge johdoksista on lainattu myös hipiä ja hius. Ba sanue tulee kuitenkin merkityksen puolesta lähemmäs ims sanaa.

Päätelmät

Levikin perusteella vanhin merkitys on ’karva’ A t. tarkemmin ’partakarva’. Muut merkitykset ovat siitä johdettavissa. Suppeampilevikkinen Lo–Kk Au haiven ’A; harva vilja, heinä, hiutale tms.’ lienee s:n habën variantti, johon on vaikuttanut haja- tai haippu-sanue.

Sekä ba että ge etymologialta puuttuu lähtömuodoksi sopiva n-vartaloinen substantiivi, mutta säilyneitä ovat sen kantasanaksi ehdotettu verbi ja tästä johdettu erivartaloinen nomini. Ge sanue viittaa kuitenkin ’nahkaan’, joten merkitysero on suurempi (vrt. CLICS: hair (body) – fur 74. fur – skin 116). Ba etymologia sopii ehdotetun lähtömuodon kantaverbin semantiikkaan hyvin, mutta sitä heikentää kantaverbin epävarma ie tausta.

Lähtömuodon tarkkojen vastineitten puuttuminen on vähäisempi ongelma, sillä liettuasta on todistettavasti kadonnut -en-vartaloisia (lt -uo-päätteisiä) verbikantaisia tekijännimijohdoksia. Ambražas 1993: 150–1 mainitsee eräitä vielä Širvydaan vuonna 1629 painettuun liettuan sanakirjaan päässeitä muotoja, jotka sittemmin ovat jääneet käytöstä.

? ← ba t. vähemmän todennäköisesti ← ge.

Murteet merkitysten levikkikartalla

Lo	Hä	Ep	Kp	Pe	Sa	Kk	Vie	Ek	Au	ly	ve
						ink
	S	L	K	I	R	va
	li		M	T	V