Etymologiadata:imsm:hüüpi→
*hüüpi→
Vastineet:
mksm. *hüüpi→ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
hyypiä (Agr; Loun- ja KaakkSm, paik. hämmurt.) ’huuhkaja, Bubo bubo / Uhu’, kuv. ’yksinäinen, muita vierova, hiukan omituinen ihminen’ (tämä merk. Raam psalmista 107:7, jo Agr »Mine olen ninquin iocu Hypie nijsse häuitetyis Caupungeissa»), hyypiö (Raam 1642)
~ ink hǖppiäs ’huuhkaja, ? jk pöllö’, hüpiä(in) ’? metsäkana, ? kyyhkynen’, hǖpiäine ’huuhkaja’ | ka hyypie, hyypie(is)haukka ’huuhkaja’ | ly hüubi, -ī, | ve hübd́, hübu, hübö | va ǖpiäine id., Kukk hǖpäinä ’pöllö’ | vi hüüp (g. hüübi), murt. hüüpel ’huuhkaja; kaulushaikara; hiirihaukka’, hüübata ’huutaa (kaulushaikara)’
~ ink hǖppiäs ’huuhkaja, ? jk pöllö’, hüpiä(in) ’? metsäkana, ? kyyhkynen’, hǖpiäine ’huuhkaja’ | ka hyypie, hyypie(is)haukka ’huuhkaja’ | ly hüubi, -ī, | ve hübd́, hübu, hübö | va ǖpiäine id., Kukk hǖpäinä ’pöllö’ | vi hüüp (g. hüübi), murt. hüüpel ’huuhkaja; kaulushaikara; hiirihaukka’, hüübata ’huutaa (kaulushaikara)’
? = lpR jipp, E jïppe, U jiehpaga, In oppuv ’huuhkaja’ (ehkä < sm, kuten ainakin lpKo he̮ppi, Kld hïppïi id.) vogE jäpəw, I jipəj, L P jipiγ | ostjI jĕwəγ, E jĕpə, P jipi ’huuhkaja’. — Ims sana kuuluu näiden yhteyteen vain sillä edellytyksellä, että voidaan lähteä alkumuodosta *üppeγe, jolloin ims sanojen h- olisi myöhäinen, ehkä huuhkaja sanan vaikutusta. Koko ims sanue voi kuitenkin olla suht. myöhäistä onomat. alkuperää. Samaan yhteyteen voi kuulua myös hyyppä (murt. mm.) ’rantasipi, taivaanvuohi’, töyhtöhyyppä ’Vanellus vanellus’.
Lähdekirjallisuus:
- Lindström Suomi 1852 23 (sm ~ lp vog ostj)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 85 (+ ve)
- Ahlqvist 1880 NOstj 77 (ostj)
- Ahlqvist 1891 SUST 2 6 (vog)
- Ojansuu 1918 KAÄH 63 (+ ka vi)
- Äimä 1918 SUSA 30:30a 62 (sm ka > lp)
- Mägiste 1928 Demin 85 (+ ink va)
- Toivonen 1952 UAJ 24:2 47 (+ ly, ostj > samJr)
- SKES 1955 94
- UEW 1988 98