Etymologiadata:imsm:hëpo
*hëpo
Vastineet:
- Suomi: hepo
- Karjala: hepo
- Vepsä: hebo
- Vatja: opo/õpo
- Pohjoisviro: hobu
- Eteläviro: hobõnõ⇐
- Liivi: õ’bbi⇐
mksm. *hëpo (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
hepo (Ljungo 1601), hevonen (Agr heuoisten; yl.) ’Pferd’
~ ink hepoin ’hevonen’ | ka hepo ’id., tamma’, hepoine ’hevonen; linnun rintalasta’, hepottšu, hevottšu ’tamma; jokin sienilaji’ | ly hebo, -ińe ’hevonen’, hebottšu ’tamma’ | ve hebo, höbo ’tamma, hevonen’, hebōńe ’hevonen’ | va ope̮n, e̮pe̮n | vi hobu, -ne, hobene, hopen id., hebu ’tamma’ | li e̮ʾbbi, iʾbbi, üʾbbi ’hevonen’. — Sm > lpN hǣvoš, hēppuš- (In Ko Kld) ’hevonen’.
~ ink hepoin ’hevonen’ | ka hepo ’id., tamma’, hepoine ’hevonen; linnun rintalasta’, hepottšu, hevottšu ’tamma; jokin sienilaji’ | ly hebo, -ińe ’hevonen’, hebottšu ’tamma’ | ve hebo, höbo ’tamma, hevonen’, hebōńe ’hevonen’ | va ope̮n, e̮pe̮n | vi hobu, -ne, hobene, hopen id., hebu ’tamma’ | li e̮ʾbbi, iʾbbi, üʾbbi ’hevonen’. — Sm > lpN hǣvoš, hēppuš- (In Ko Kld) ’hevonen’.
Lähdekirjallisuus:
- Fogel 1669 Käsik 13 (sm ~ vi; ? li (ellei kr) hippo)
- Ganander 1786 NFL 1 148 (+ lp)
- Sjögren 1832 GS 1 564 (+ va)
- Lönnrot 1854 Enare 223 (lpN In)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 84 (+ ve)
- Genetz 1877 KL 13 (+ ka)
- Qvigstad 1881 Beiträge 83 (lp < sm)
- Setälä 1890–91 ÄH 102, 187 (li iʾbbi)
- Saareste 1923 EKeel 1 62 (ims > liett)
- SKES 1955 69 (+ ly)
- Häkkinen 1987 ES 50
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Lindström 1852 Suomi: 19 | ← ge > ru murt. håpä, håpu, håppa, ta hoppe, no hoppa ’tamma’ | |||||
| Simon 2005 LatinaLing: 407–9 | + | Tarkennus: ← kge *χepa | Historiallisista ge kielistä kadonnut lähtömuoto < ie *keb- ~ *kob- ’hevonen’ > lat cabō id., mksl кобъıла ’tamma’, pers kawal ’muuli’, sakan kaba- [ks. tarkemmin] | |||
| Hyllested 2014: 91-7 | + | + | Tarkennus ← kge *hebō ~ gen. *hup-na- (> *huppaz) ’työhevonen’ vrt. ru murt. håpä, håpu, håppa, ta hoppe, no hoppa, as huppe ’tamma’ | Lähtömuoto ← ie *kebh- [ks. tarkemmin]; vi hobune va opõn lainautunut erikseen genetiivistä; kaksi erillistä lähtömuotoa selittäisi niin ims ensi tavun vokaalivaihtelun e ~ o, konsonanttivaihtelun p ~ pp kuin päätteenkin vokaalinvaihtelut |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Munch 1858 NoMskr: 27 | ← go aihva- id. | |||||
| Thomsen 1869: 68 | + | Puolesta | ge -v- edustuu sm -p-nä myös lainassa arpi | |||
| Karsten 1915: 126 | Puolesta | |||||
| Häkkinen 1987: s.v. hevonen | + | Puolesta | Vanhaa germaanisperäistä hevossanastoa ovat marhaminta, ratsas, satula ja silat | |||
| Nikkilä 1991 UAJ: 1–7 | + | + | + | Puolesta | Lähtömuodon vastineita myös isl jór ja meng eoh id. < kge *ehwa- < ie *eḱwos; vastaava analoginen vahvan asteen -p- on myös ge lainoissa arpi, helve, häpeä, kaivata ja levätä; ksm:ssa -hv- oli vieras yhtymä, joten -h- on siirtynyt metateettisesti vokaalialkuisen sanan alkuun kuten ge lainassa haapa [ks. tarkemmin] ja adjektiivissa hapea, johon vrt. ahvakka, ahven, joissa -hv- on voinut säilyä affektin vaikutuksesta ja sanan ahma tuella; vanhaa germaanisperäistä hevossanastoa ovat myös kakkula, mallo, palkku, rahje ja ruoma | |
| LÄGLOS I 1991: s.v. hepo | - | Vastaan | Äänteellisistä syistä [metateesi ja -p-?] epävarma | |||
| Nilsson 2001 LB: 183 | + | Puolesta | Ge lainaselitys on balttilaista yksinkertaisempi oletetun äännekehityksen suhteen | |||
| Heikkilä 2014: 148 | + | + | Tarkennus: ← kge *eχwō ’tamma’ > msk ehwu id. | Kantasuomesta puuttuivat konsonanttiyhtymät -šv-, -šp- ja -vo-, joten *šëpo on säännöllinen substituutio; hevosen ie alkuperä on kulttuurihistoriallisista syistä todennäköinen ja hevonen tunnettiin Skandinaviassa, Virossa ja Suomessa jo pronssikaudella; vanhaa germaanisperäistä hevossanastoa ovat myös kavio, tamma, talli ja vaunu |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Ruoppila 1943: 38 | + | + | onom, alkuaan hevosen puhuttelu- ja houkutussana | Vrt. sm murt. hevosen houkuttelusanat sepe, sopo, tšee, tšoo sekä leksikaalistunut seehti ~ siehti ’varsa’ < tseehtseeh; samoin unk csikó, murt. csitkó, csina ’varsa’ palautuu varsan kutsuhuutoon | ||
| Rédei 1998–99 NyK: 135–6 | Puolesta | Paralleeleina kutsuhuudoista syntyneitä varsan nimityksiä ma ja pe kielissä |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Kortlandt 1997 Nowele: 47 | + | ← ie *h1ekw- | Lähtömuodosta laryngaalin klusiiliutumisen kautta > lat cabō, caballus ’hevonen’, mksl кобъıла ’tamma’ | |||
| Quiles 2019: 84–5 | + | + | + | Tarkennus ← myöh. temaattinen ie *hekw-o- > *hep-o- | Kehitys kw > p on typologisesti mahdollinen ja ie kielissä tavallinen (keltti, kreikka); Katzin mukaan myös ie labiovelaarit voivat edustua lainoissa ur -p-nä; ratsastuksen taito on todnäk. levinnyt ekspansiivisilta indoeurooppalaisilta naapurikansoille |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Liukkonen 1999: 44–8 58 112 | + | + | + | ⇐ hevonen ← ba *ešvåinis vrt. žem ašvíenis ’työhevonen’ | Hepo on takaperojohdos ⇐ hevonen, minkä osoittaa sen deminutiivinen käyttö; vahva aste on analogiaa kuten sanassa kärpänen < kärväinen ← ba *kermen-, ja vanhassa kirjasuomessa esiintyy myös konsonantiltaan alkuperäinen hewo; liettuassa on tapahtunut muutos e- > a- [ks. lueteltu kirjallisuus], jolla on vastineensa slaavissa [ks. tarkemmin]; žem -ienis < *-einis : -einja-, jonka apofoninen variantti -ainja- oli lainan lähtömuodossa; kba a edustui lainanantajakielessä å:na t. o:na myös lainan oinas lähtömuodossa; assimilaatio vksm *ešvoineš > *šešvoineš t. mksm *ehvoineh > *hehvoineh kuten *iša > *šiša > sm hiha (Saareste 1924: 55, Itkonen T Vir 1987: 177) ja (ba murt. *ešvō ’tamma’ >) *ešvo > *šešvo > sm h(i)ehvo, jonka jälkeen dissimilaatio mksm *hehvoineh > *hevoineh ja tästä kansanetymologisesti diminutiivinen hevoinen; samaan vetoeläinterminologiaan kuuluvat balttilaisperäiset aisa, hihna, härkä, ies, juhta, jutta, länget, ohja, rahje, ranget, valjaat, vehmaro ja äes; lähtömuoto ~ varhaislt ašva, ašviena, ašvienė ’tamma’, mia áśva-, lat equus ym. ’hevonen’ | |
| Rédei 2000 LU: 227 | - | Vastaan | Oletettu äännekehitys monimutkainen | |||
| Hasselblatt 2000–01 FUM: 211 | - | Vastaan | Kaikkien kavioeläinten nimet eivät ole balttilaisperäisiä | |||
| Nikkilä 2001 FUF: 400 | - | Vastaan | Ba selitys edellyttää sekä selittämätöntä dissimilaatiota että assimilaatiota; morfologian kannalta hevonen on deminutiivi sanasta hepo | |||
| Nilsson 2001 LB: 183 | - | Vastaan | Ba lainaselitys on germaanista monimutkaisempi oletetun äännekehityksen suhteen | |||
| Junttila 2012 SUST 266: 280 | - | Vastaan | Ve hebo ja li õ’bbi osoittavat -p-n alkuperäiseksi | |||
| Heikkilä 2014: 148 | - | Vastaan | Sanan -v- on -p-n heikko aste, joka smLou asussa on päätteen -ise- < kksm *-ŋći- säännöllisesti aiheuttama; -o- ei -ise-päätteen edellä voi olla < -aj- |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Katz 2003: 201 | + | ⇐ *hepä < *šəpä ~ *šēpä ← ar akk. *wršnbhóm > mia vṛsabhá-ḥ ’ori’ | ’Oriin’ ja ’hevosen’ merkitysero on vähäinen, vrt. mia áśva- ’ori; hevonen’; moni muukin hevoskasvatukseen liittyvä sana ur kielissä on ar lainaa [ks. tarkemmin] |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Veršinin 2005: s.v. комболф | onom, ’hyppäävä, tömistelevä (eläin)’ |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Quiles 2019: 84 | + | < metateettinen *ehpo ← esige *ehwo- [vrt. Germaanisperäinen (2)] |
Hylätty etymologia: ur: = ma чома ko чань ’varsa’, ks. Nikkilä 1991 UAJ 3; Rédei 1998–99 NyK 135–6
Hylätty etymologia: onom/deskr < ’tamma’ ⇐ vihoissaan puhisevan ja virtsaavan tamman ääntely, ks. Nikkilä 1991 UAJ 3