Etymologiadata:imsm:hëlju-
*hëlju-
Vastineet:
mksm. *hëlju- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
helju (Lönnr 1874) ’hyllyvä paikka; veltto olento, rempallaan oleva esine (paik. Satak Häme ja Uus) / schwankende Stelle; schlaffes Wesen, verfallener Gegenstand’, heljua (Gan 1786; Häme) ’hyllyä, vaappua, hölkkyä; heilua’
~ vi heljuda, hõljuda ’leijailla, leijua; liikkua ylös ja alas t. sinne tänne’.
~ vi heljuda, hõljuda ’leijailla, leijua; liikkua ylös ja alas t. sinne tänne’.
Deskr. sanoja.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 140a (sm ~ vi)
- Anderson 1893 Wandl 81
- SKES 1955 66