HÄICI > sm ka heisi; (e > õ) vi õis* s. ⇒ höütü > sm höyt|y* ~ -ö ~ -ä, ka höyt|y ~ -öi, uk höüd a./s. ⇒ häideh > Hä heide* (> sm hede), vi heie, uk häi|eh ~ -eq: -de- s. ⇒ häide|lmä, -rmä > ve heiďom, va eďďõlmo, li ēdrym, uk häierm, hä(i)elm; (ei > e) sm hedelmä* s. ⇒ häidicce- > ve heiďita, va eďďittsää, vi õitseda, uk häidsedäq* v. ⇒ sm (koiran)heisi(puu), vi (koera)õis|puu s.

*häici A kukka, kukinto; E rönsy; korsi; juolavehnä; riippuva rihmamainen koivunoksa; hämähäkinseitti; muu rihmamainen rakenne; F Cestoda, heisimato

Merkitysten levikki
				EF

A	A	A	A	A
		a

vsm eF vvi A

⇒ MT äidsen, V häidseq A; ve heiže FG (hoikka, hento)

*höütü C hahtuva, haituva; nöyhtä, hilse; rikka, puru; harso; kevyt lumi; a. hahtuva- t. harsomainen; D Viburnum opulus, koiranheisi; F Cestoda, heisimato; G a. pitkä, laiha, hontelo

Merkitysten levikki
c	C	c	c	C	C	c		dFg	dF

				c
			c	C

vsm c

~ Hä höysi: höyde-, V höüs: ? C; Kk höis D; Lo höysy F; Kk–Au höi F

*häideh B heinän t. viljan hede t. kukinto ja sen siitepöly; E säie; lanka, nyöri; kuitu

Merkitysten levikki
	B

E	E	E	abE
		E	E

> vsm hede B

*häide|lmä ~ -rmä A kukka, kukinto; B heinän t. viljan hede t. kukinto ja sen siitepöly

Merkitysten levikki
b	B	b
		ab
		b
A	A

vsm b; ’hedelmä’

> Pp heelimä, Sa heilimä, Sa helmi, Sa Kk hielima, ink hielmas, V häherm

*häidicce- H kukkia; J heilimöidä, kukkia (ruis, pellava, tuomi)

Merkitysten levikki


H	H	H	H	H	J
		H	H	H

vvi (hõitseda) H

> R eie(s)tada, eietseda; R–K õileda; I (K) õilitseda, eelitsedä; K ölmitseda, elmitseda; M–V äitsnedäq ~ Hä heitää J, heitiä ’J; rispaantua, olla repaleinen’

(koiran)heisi|puu D Viburnum opulus (myös Sambucus racemosa, terttuselja)

Merkitysten levikki
d	D	D	d	D

D	D	D	d	d
			d

heisipuu
heisipuu ~ koiranheisi(puu)
koiranheisi(puu)

vsm d

> Lo Hä Sa Kk Ek höys(i)-; Sa Kk Ek höi(s)-, Lo Hä höysti-; Hä höyty-, höys(s)y(tys)-, höys(s)ö-, höyssi-, höystö-; Ep höytö-; Sa Kk hel(i)s-, hies-; Kk heliäis-, hers(i)-, herski-, höls-, hö(y)rs-, hörs(k)y-; Ek helsto- (?); I K õilis- ; S õits|puu; L õisk(as)

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šäjti

← baP *žeid- < kba *źei^hdas > lt žíedas₁ 1 kukinto; 2 kukka; 3 kukkiminen; 4 väri; 5 valiojoukko, eliitti; 6 mon. kuukautiset; 7 home; 8 kynnen valkoinen osa; 9 epiteetti, jolla kuvataan kaunista neitoa tai nuorukaista; lv ziêds₁ 1 kukka; 2 kukinta, kukoistusaika; 3 esikoinen, ensi hedelmä; 4 lahja, anti, lahjoitus; myötäjäiset; omastaan pois antaminen vailla varmuutta vastaanottajasta; uhri; maksu, vero; 5 pieni osa, hitunen; mon. ziedi 6 home; 7 tietynlainen ihottuma; 8 kuukautiset; 9 demin. mon. ziediņi, maitoon murennettu rahka; 10 (väri)tahra; 11 värilliset, kuvioidut käsineet; 12 pyssyn tähtäin

⇐ kba *źei^hd-ē- > lt žíedė|ti: -ja (~ žíedi ~ žíesti): -jo kovettua, saada kova kuori (esim. ruoho, silli, leipä, lumi); lv ziêdêt 1 kukkia; 2 olla kirjava, hohtaa värikkäänä; 3 homehtua; 4 koittaa, sarastaa; ⇒ lv ziêde₁ kukoistusaika

< kie *ǵeiH-d^h- ⇐ *ǵeiH- (LIV 161–2) avautua (silmu), itää (kasvi) ⇒ go keinan itää; arm cil nuppu, itu

~ (katoasteinen) *ǵiH-d^h > kba *źi^hd- (pr. *-^hsta-) > lt žýsti: žýsta: žýdo 1 puhjeta kukkaan, avautua; 2 kukoistaa, olla kaunis

⇒ lt žyd|ė́ti_1: ´-i: -ė́jo 1 intr. kukkia; 2 olla leviämiselle otollisissa olosuhteissa; 3 kukoistaa, näyttää hyvältä; 4 elää hyvin; viihtyä; 5 loistaa, välkehtiä; paistaa kasvoista; 6 kasvaa hometta; 8 (kynsistä) saada valkoisia laikkuja; 9 punehtua, tulehtua, 10 olla kuukautiset

Grünthal 1910: 280 liittää vi s:n õis ja sm s:t heisipuu, hedelmä ja heilimöidä ba lainoina lv ziede-sanaan. Mägiste 1970: 352–9 ehdottaa etymologiaa uudelleen, pitäen kuitenkin diftongitonta hete-sanuetta (~ sm hede hedelmä) erillisenä deskriptiivisenä rypäänä. Mägisten mukaan lähtömuotoa vastaa lt žiedas = lv zieds, mutta laina on mukautunut e-vartaloiseksi kuten *raici ~ lt rietas.

Koivulehto 1992c käsittelee sanuetta laajasti ja katsoo myös hete-sanojen kuuluvan siihen. Hän kuitenkin erottaa ’rihmaa’ ja ’heisimatoa’ merkitsevät muodot ja esittää niille ge alkuperää. ImsP:ssa tämän heiden EF vaikutus on saanut ba-peräisen sanueen merkityksen rajoittumaan heinäkasvien rihmamaisiin kukintoihin. Vi õi- diftongista Koivulehto päättelee lähtömuodossa olleen mieluummin -ai- kuin -ei- ja ksm:ssakin -aj-. Koiranheisipuun mahdollisena nimeämismotivaationa hän pitää sen komeita kukintoja; tämän tulkinnan tueksi Uibo 2008: 987 esittää lisäargumentteja, mm. selittämällä myös koiranheiden vi nimityksen loidapuu motivaatioksi ’kukkapuu’.

Muu selitys

Koivulehto 1992c selittää s:n *häici EF ← kge *saiða- > msk seiðr ’side, köysi, vyö’, mysa seito ’köysi, nuora, paula’, seit ’ansa, paula’, seita ’soittimen kieli’, sa Saite ’soittimen kieli’ (ym. ge). Lähtömuodon alkumerkityksenä hän pitää ’sidettä’; heisimatoon vrt. sa Saitenwurm ’jouhimato; murt. heisimato’. Koivulehto katsoo myös, että villaheiden nimeämismotivaatioksi sopisi ’rihmapuu’, sillä sen sitkeät ja taipuisat oksat soveltuvat siteiksi ja pauloiksi, mutta villaheisi ei luonnonvaraisena kasva Suomessa, joten lainausajankohtana ilmasto olisi oletettava nykyistä lämpimämmäksi.

Päätelmät

*Häici A on laajan ja suurelta osin deskriptiivistyneen sanueen kantasana, jolla ei kuitenkaan ole säännöllistä vastinetta itsenäisenä s:na missään ims kielessä. Suurimmassa osassa kielialuetta sen on syrjäyttänyt mksm:een palautuva johdos *häide|lmä ~ *-rmä AB (ukalassa myös *häic|ek ~ *-emi). Virosta tämä johdos puuttuu, ja kantasana esiintyy epäsäännöllisesti takavokaalistuneessa muodossa R–L (→ M) õis. Takaistumisen selittää sanueen yleinen deskriptiivisyys eikä -õi- siis kerro diftongin alkuperäisestä laadusta. ImsE johdosten perusteella mksm:een on rekonstruoitava -äi-.

Merkitysten A ja B välille ei ole mahdollista määrittää tarkkaa rajaa. Jos yleismerkitys A ’kukka’ on supistunut B:ksi ’heinäkasvin kukinto t. heteet’, on vi õis kuitenkin säilyttänyt merkityksen A. Myöskään (koiran)heisipuun -heisi- ei voi olla B, joten supistuminen lienee tapahtunut vasta johdoksessa *häidelmä. Tällöin myös s:n *höütü merkitys C ’hahtuva’ on johdettava suoraan A:sta. Höytyä ja hahtuviahan irtoaa monien puitten kukinnoista siinä missä heinäkasvienkin. Liivistä ja ukalasta puuttuva A > B on ajoitettavissa ksm:n Suomenlahden murteeseen. Samansuuntainen merkityksen supistuminen H > J on tapahtunut niin ikään kantasuomalaisessa verbijohdoksessa *häidicce-. Se näkyy vepsässä ja vatjassa, muttei virossa, jossa õis A on tukenut yleismerkityksen H säilymistä. Supistuminen tuskin johtuu erilähtöisen s:n *häici E ’rihma, säie’ tai sen johdosten merkitysvaikutuksesta, koska myös *häici E on levikkisyistä ajoitettava kantasuomalaiseksi.

Deskriptiivisyyttään labiaalistunut *höütü voi olla jo kantasuomalainen, sillä sen merkitys C on säilynyt kaikissa murteissa kielialueen etelä- ja pohjoislaidalla, vaikka sana keskempää on kadonnut. Vanhoja reliktimuotoja saattavat olla samaa tarkoittavat Hä (Ruovesi) höysi: höyde- ja V (Põlva) höüs: ?. Kallio 2018: 256 pitää kuitenkin ksm öü:n rekonstruoimista kyseenalaisena.

Heisipuu on laajalevikkisempi kuin Koivulehto esittää, kun mukaan luetaan variantit koiranheisi ja koiranheisipuu. Tarkenneosa koiran- lienee osa sanan alkuperäistä motivaatiota ’koirankukkapuuna’, mikä varmaankin viittaa siihen, että pensaan kukat ovat komeat mutta marjat eivät ole erityisen hyvänmakuisia (vrt. ink koiranmarjapuu id). Samalla lajilla on ’koiraan’ viittaavia nimityksiä myös ge kielissä, joista nimi on käännöslainana voinut siirtyä jo mksm:n Suomenlahden murteeseen. Alkuperäinen yhteys heiteen A on siis kiistaton.

Muuten Koivulehdon päätelmät ovat vakuuttavia. *Häici E ’rihma, säie’ sopii äänteellisesti ja semanttisesti ge lähtömuotoonsa. Sa heisi F lienee heisimadon F elliptinen variantti samoin kuin Au heiž|i: -i- F. Heisimato elliptisine ja deskriptiivisine variantteineen (Kk–Au höi, ly höuďiäińe) kattaa levikiltään lähes koko imsP:n (ei ink), ja sen alkuosana on *häici E. Myös Au höüdöi ja ve heiže G ’laiha, hoikka’ palautuvat s:iin *häici E.

BCD < A ← ba; FG < E ← ge.

Murteet merkitysten levikkikartalla
Lo	Hä	Ep	Pp	Sa	Kk	Vie	Ek	Au	ly	ve
					ink
S	L	K	I	R	va
li		M	T	V