| Koivulehto 1992 Vir: 201–6
|
x |
x |
|
|
< ksm *šajte ← kge *saiða- > msk seiðr ’side, köysi, vyö’, mysa seito ’köysi, nuora, paula’, seit ’ansa, paula’, seita ’soittimen kieli’, kysa seite ’köysi, nuora, ansa, paula,kahle, soittimen kieli’, sa Saite ’soittimen kieli’, meng sāda ’side, köysi, soittimen kieli, hevosen riimu’; tähän myös heisimato; heisipuu joko tähän t. ~ heisi ’kukka’ ← ba
|
Lähtömuoto < ie *soi-to ~ soi-tā, kuten johdoksilla lt saitas ’(kanto)nuora, köysi, lehmän kytkyt yms.’, lv saite ~ saitis ’side; nuora; kahle’, lt sietas ’köysi, naru, nyöri’ ja ven сеть ’verkko’ ⇐ ie sei- ’sitoa’; alkuperäinen merkitys ’side’; substituutiosta ge s- → ksm š- ks. Koivulehto 1981 СФУ 162–4; ensi tavun -ai- > -ei- kuten lainoissa heisi ’kukka’ ja reisi ← ba; ksm sana mukautunut e-vartaloksi kuten tyypillisesti raskasensitavuisissa vanhoissa lainoissa (vrt. heisi ’kukka’); heisimadon motivaation paralleelina sa Saitenwurm ’jouhimato; murt. heisimato’; villaheiden nimeämismotivaatioksi sopisi ’rihmapuu’, sillä sen sitkeät ja taipuisat oksat soveltuvat siteiksi ja pauloiksi [tästä paralleeleja], mutta villaheisi ei luonnonvaraisena kasva Suomessa, joten lainausajankohtana ilmasto olisi oletettava nykyistä lämpimämmäksi
|
| Kluge – Seebold 1995: s.v. Saite
|
|
|
+ |
|
Tarkennus (vaihtoehtoisena): vrt. myös mia sétu-h ’kahle, side’
|
Ie kantaverbi *seh- ~ *s(e)hei- [ks. tarkemmin juuren vaihtelusta], josta myös > myös heet ishija-, luv hishiya- mia syáti, sinati ’sitoa’
|
