Etymologiadata:imsm:ektä
*ektä
Vastineet:
- Suomi: ehtä
- Karjala: ehtä
- Vepsä: eht
- Vatja: õhtago⇐
- Pohjoisviro: õhtu⇐
- Eteläviro: õdang⇐
- Liivi: ȭ’dõg⇐
mksm. *ektä < kksm. *ektä < vksm. *ektä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
ehtoo (Agr Echto, Ecto; laajalti länsimurt.) ’ilta; illallinen, ilta-ateria / Abend; Abendessen’, ehtava, ehtavo (TornLaakso) ’illallinen’, ehtootähti ’Venus’, ehtoollinen (Agr Echtolinen)
~ ve ehtkoińe, ehtki̮ne, ehtke̮ine ’ilta’, ehtkoĺińe ’iltajumalanpalvelus’ | va e̮htago ’ilta’ | vi õhtu, (murt.) õttu, õdang, õtak ’ilta; (murt. myös) länsi’, õhtune, (murt.) õhtuline ’ilta-, iltainen, illallinen’ | li ē̮ʾdəg, īʾdəg, (vanh.) ǖʾdəg ’ilta, länsi’
~ ve ehtkoińe, ehtki̮ne, ehtke̮ine ’ilta’, ehtkoĺińe ’iltajumalanpalvelus’ | va e̮htago ’ilta’ | vi õhtu, (murt.) õttu, õdang, õtak ’ilta; (murt. myös) länsi’, õhtune, (murt.) õhtuline ’ilta-, iltainen, illallinen’ | li ē̮ʾdəg, īʾdəg, (vanh.) ǖʾdəg ’ilta, länsi’
? = lpE jooktaan, Pi ikχtu, Lu iektu, N ikˈtĕ, jikˈtĕ (In), Ko jȧhta (Kld T) ’eilen’. Todennäk. johd. sanasta ehtä, ehta ’illanistujaiset’ (ks. ehtä). — On epävarmaa, kuuluvatko tähän myös seuraavat sanat (tai jotkin niistä), joiden keskinäinenkin yhteenkuuluvuus on epäselvä: tšerL jə̑t, I jüt, d́üt ’yö’ | vogI īt́, L ēt́, P ēt ’ilta; yö’ | ostjI itən, E itən, etən, P etən (alk. lok.) ’ilta, illalla’ || slk ǖtö, ǖde | Km nɯd́i | Kb niude | Taigi njude ’ilta’.
Lähdekirjallisuus:
- Wexionius 1650 Epitome 3:10 (sm ~ vi)
- JuslP 73 (+ vog iti)
- Klaproth 1823 AP 140 (vi ~ sam), atlas (+ au ostj)
- Sjögren 1849 MélR 1 229 (+ li)
- Sjögren 1850 MélR 1 548 (+ lp)
- Ahlqvist 1856 WotGr 141 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 82 (+ ve)
- MUSz 1873–81 799 (+ tšer)
- Wichmann 1923 TscherT 54 (? tšer)
- Toivonen Vir 1938 339 (+ ly ? tšer ? vog ? ostj ? sam)
- SKES 1955 35 (lp; muut epävarmoja)
ehtä (ESavo KarjKann), ehta (Gan 1786; EPohjanm paik. itämurt.), ehkä, öhkä (paik. sav- ja kaakkmurt.) ’illanistujaiset, yönvalvojaiset, puhdetalkoot; ilta (EPohjanm; Gan ehdan tähti ’iltatähti’) / abendliche od. nächtliche Gemeinschaftsarbeit; Abend’, ehdästää, ehdastaa (Gan), ehdostaa: kuu e., kun se ei heti alkuillasta paista, vaan nousee vasta myöhemmin
~ kaE ehtä, au ehty ’ilta’, au ehtypimei ’iltapimeä’, ehtytiähti ’iltatähti’, kaE-au ehtälline ’illalla tapahtunut, edellis-, eilisiltainen; mon. illallinen (ateria)’, au ehästeä ’kuusta: olla näkymättömissä iltaisin’ | ly eht(e̮), adess. ehtal ’ilta, ehtoo’, ehte̮t́iähti ’iltatähti’, ehtaińe ’ilta’, ehtälińe ’ilta-’ | ve eht (g. -an) ’ilta’, ehtal ’edellisenä iltana’, ehtaĺīńe ’iltainen (eilinen)’, ehtastada: kudmāńe ehtastab ’kuu alkaa laskea’ | vi eha, (murt.) õha ’iltarusko’, ? (murt.) õhta ’ilta’, ehale minna ’kerääntyä lauantai-iltaisin (työtä tekemään, syömään)’, ehada ’ruskottaa, hohtaa’, ehastada, ehatada ’saada iltaruskon valoa’.
~ kaE ehtä, au ehty ’ilta’, au ehtypimei ’iltapimeä’, ehtytiähti ’iltatähti’, kaE-au ehtälline ’illalla tapahtunut, edellis-, eilisiltainen; mon. illallinen (ateria)’, au ehästeä ’kuusta: olla näkymättömissä iltaisin’ | ly eht(e̮), adess. ehtal ’ilta, ehtoo’, ehte̮t́iähti ’iltatähti’, ehtaińe ’ilta’, ehtälińe ’ilta-’ | ve eht (g. -an) ’ilta’, ehtal ’edellisenä iltana’, ehtaĺīńe ’iltainen (eilinen)’, ehtastada: kudmāńe ehtastab ’kuu alkaa laskea’ | vi eha, (murt.) õha ’iltarusko’, ? (murt.) õhta ’ilta’, ehale minna ’kerääntyä lauantai-iltaisin (työtä tekemään, syömään)’, ehada ’ruskottaa, hohtaa’, ehastada, ehatada ’saada iltaruskon valoa’.
ehtä (ehta) on todennäk. ehtoo (ks. tätä) sanan kantasana.
Lähdekirjallisuus:
- Aminoff 1869 WirSS 5 (sm ehta ~ vi eha)
- Setälä 1890–91 ÄH 198 (ehta → ehtoo)
- SKES 1955 34–35