Etymologiadata:imsm:ektä

Sanatista

*ektä

Vastineet:

mksm. *ektä < kksm. *ektä < vksm. *ektä (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

ehtä (ESavo KarjKann), ehta (Gan 1786; EPohjanm paik. itämurt.), ehkä, öhkä (paik. sav- ja kaakkmurt.) ’illanistujaiset, yönvalvojaiset, puhdetalkoot; ilta (EPohjanm; Gan ehdan tähti ’iltatähti’) / abendliche od. nächtliche Gemeinschaftsarbeit; Abend’, ehdästää, ehdastaa (Gan), ehdostaa: kuu e., kun se ei heti alkuillasta paista, vaan nousee vasta myöhemmin
~ kaE ehtä, au ehtyilta’, au ehtypimeiiltapimeä’, ehtytiähtiiltatähti’, kaE-au ehtällineillalla tapahtunut, edellis-, eilisiltainen; mon. illallinen (ateria)’, au ehästeäkuusta: olla näkymättömissä iltaisin’ | ly eht(e̮), adess. ehtalilta, ehtoo’, ehte̮t́iähtiiltatähti’, ehtaińeilta’, ehtälińeilta-’ | ve eht (g. -an) ’ilta’, ehtaledellisenä iltana’, ehtaĺīńeiltainen (eilinen)’, ehtastada: kudmāńe ehtastabkuu alkaa laskea’ | vi eha, (murt.) õhailtarusko’, ? (murt.) õhtailta’, ehale minnakerääntyä lauantai-iltaisin (työtä tekemään, syömään)’, ehadaruskottaa, hohtaa’, ehastada, ehatadasaada iltaruskon valoa’.
ehtä (ehta) on todennäk. ehtoo (ks. tätä) sanan kantasana.
Lähdekirjallisuus:
  • Aminoff 1869 WirSS 5 (sm ehta ~ vi eha)
  • Setälä 1890–91 ÄH 198 (ehtaehtoo)
  • SKES 1955 34–35

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:ektä/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:ehtä

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:ektä