Etymologiadata:imsm:copisë-

*copisë-

Vastineet:

• Suomi: sopista
• Karjala: tšovissa
• Vepsä:
• Vatja: šopisa
• Pohjoisviro: sobisema
• Eteläviro: tśobisõma
• Liivi:

mksm. *copisë- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

sopottaa (Gan 1787; melko yl., ei PSm), sopista (paik. murt.) ’puhua hiljaa, epäselvästi t. liian nopeasti, supattaa / leise, undeutlich od. zu schnell sprechen, murmeln, zischeln’, sopertaa (Sorol 1625), soperrella ’puhua epäselvästi t. kangerrellen’, sopero (Flor 1678 sopera kieli; paik. länsimurt. KSm) ’sopertaen, änkyttäen puhuva’
~ ink sopottā ’supattaa, kuiskia’, sopsottā ’kuiskia sopottaa’ | ka sopottoa ’kuiskia, supattaa’ | ve šopotada ’puhua sopottaa’, šoba̮ita, šobišta ’kahista (esim. silkki)’ | va (Tsv) šopo ’kuiskaus, supina’, šopotte̮- ’kuiskuttaa, puhua kuiskaten’, šopin ’rahina, rapina’, šopize̮- ’aiheuttaa rahinaa, rapinaa, puhua kuiskaten’ | vi murt. sobise- ’kuiskata, mumista, murista’, sobin ’kuiske; lätinä, kahina’ (lpN murt. soabardet ’puhua hiljaa, epäselvästi’ < sm sopertaa).

Deskr.-onomat. sanoja, joihin vrt. s.v. supista main. sanoja ja myös söpistä ’sopista’, söpöttää ’sopottaa’, söpertää ’sopertaa’. — Sanan äänneasuun ja merkitykseen lienee osassa ims:a vaikuttanut ven šópot́ ’kuiskaus’ (govorít́ šópotom ’kuiskata, puhua kuiskaten’).

Lähdekirjallisuus:

• Mechelin 1842 Käsik 178
• Ahlqvist 1859 Anteckn 106 (sm sopottaa ~ ve supitan)
• VW 2 1876 78 (+ vi)
• Ojansuu 1918 KAÄH 46 (+ ka tšopata ’sopottaa, puhella hiljaa’)
• Lagercrantz 1939 LpWsch 822 (lp < sm)
• SKES 1969 1073 (s.v. sopero), 1074–75 (+ ka ve va)

[sopottaa Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:sopista