Etymologiadata:imsm:conki-
*conki-
Vastineet:
- Suomi: sonkia
- Karjala: tšonkie
- Vepsä: čonkta
- Vatja: šoŋkkia (lainasana ← )
- Pohjoisviro: songima
- Eteläviro: tsunǵma
- Liivi:
mksm. *conki- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
sonkia (Lönnr 1880; kaakkmurt. PKarj Savo ja ymp.) ’penkoa, tonkia, kaivella / (durch)wühlen, graben’, murt. myös ’näpertää, tuhertaa’, sonkkia ’sorkkia, kaivella’, songertaa ’mongertaa, puhua t. tehdä vaivalloisesti; (Lönnr myös) tonkia, kaivella’
~ ink tšonkerrella ’uida kiemurrellan’ | ka tšonkie ’kaivella, tonkia; tehdä hitaasti’, tšonkertoa id. | ly tšoŋgortta ’kovertaa, kaivaa ontoksi’ | ve tšoŋkta ’tonkia, kaivella’, tšoŋgoida, tšoŋgotada, tšoŋgošt́a id. | va (Tsv) šoŋkkia ’tonkia, hämmentää, samentaa’ | vi songida ’tonkia, sonkia’, murt. sonkida, E tsongi- id., songermu ’tongittu maa’, murt. songer(m)us, (t)songerma(a) id. (vrt. myös viE tsungi- ’tonkia’, tsungermu ’tongittu maa’)
~ ink tšonkerrella ’uida kiemurrellan’ | ka tšonkie ’kaivella, tonkia; tehdä hitaasti’, tšonkertoa id. | ly tšoŋgortta ’kovertaa, kaivaa ontoksi’ | ve tšoŋkta ’tonkia, kaivella’, tšoŋgoida, tšoŋgotada, tšoŋgošt́a id. | va (Tsv) šoŋkkia ’tonkia, hämmentää, samentaa’ | vi songida ’tonkia, sonkia’, murt. sonkida, E tsongi- id., songermu ’tongittu maa’, murt. songer(m)us, (t)songerma(a) id. (vrt. myös viE tsungi- ’tonkia’, tsungermu ’tongittu maa’)
= lpN suogˈgât (Pi Lu) ’pistää, lävistää; tutkia, nuuskia (Lu)’, N suoggârdit (In Kld) ’pohtia, tutkiskella (N); tutkia, selvittää (In); tehdä saamatta valmiiksi (Kld)’. — Jos tämä lp sana on lainaa < sm, voidaan ims sanueeseen yhdistää myös sm murt. sonka ’tungos, väkijoukko, epäjärjestys’ (? ja viE song ’säkin sopukka’), joka = lpN čoagˈget (E U Pi Lu In Kld T) ’poimia, kerätä, koota’, N čoagˈge (In Ko Kld) ’kasa, kimppu, möhkäle, mytty’. Ks. myös tonkia.
Lähdekirjallisuus:
- Anderson 1893 Wandl 196 (sonkia ~ tonkia)
- Wiklund 1896 SUST 10 207, 208 (sm ~ lp)
- Setälä 1902–03 FUF 2 238 (+ vi, ? tšerL tšᴉŋgem, I t́śüŋgem ’pistää, nokkia’)
- Wichmann 1906–08 FUF 6 32 (+ votj tšogdàni̮ ’pistää, tökätä’)
- Tunkelo 1946 VeKÄH 299 (+ ly ve)
- Gruzov 1965 SFU 1 247
- SKES 1969 1070 (s.v. sonka2; sm ~ lp čoagˈget), 1070–71 (s.v. sonkia; sm ~ ka ly ve va vi ? lp; tšer votj ei main.; sonka2 ja sonkia yhdistämättä)
- EEW 1982–83 2851–53
- Koponen 1998 SUST 230 168 (sm sonka ? ~ viE song)