Etymologiadata:imsm:cankëda

*cankëda

Vastineet:

• Suomi: sankea
• Karjala: sankie
• Vepsä: sanged
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi: sangdõ

mksm. *cankëda < kksm. *cankëta < vksm. *ćaŋkǝ̑-ta (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

sankka (Eurén 1860; eri tahoilla murt.) ’tiheä, sakea; taaja / dicht, dick’, sankea (kirjak., luult. < ka), sanka (run.; Kal) ’id.; synkkä’, sangen (Agr) ’kovin, erittäin’
~ ka sankie ’paksu, tuuhea; tiheä, sakea; lihava’ | ly saŋgei ’paksu’ | ve saŋged id. | li saŋgdə ’tiheä, sakea, paksu; samea; sumu’. — Sm sangen > lpN sâggâ (E U Pi Lu) ’kovin, sangen’.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 3 15 (sm sangen ~ lp saggai)
• Sjögren 1849 MélR 1 223 (+ li)
• Yrjö-Koskinen 1866 Liv 402 (sm sankea ~ ve li)
• Kettunen 1938 LivW 355 (samoin)
• Lagercrantz 1939 LpWsch 755 (lp sâggâ < sm)
• SKES 1969 966 (s.v. sangen; + ka; vrt. sankea), 967 (s.v. sankea; + ka ly)

[sankka Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:sankea