Etymologiadata:imsm:atkala/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*ATKALA > ka atkala a./s. ~ ATKËLA > Heinola aatkela, KarP KarK atkela, ly atkel

A ikävä, surullinen; ikävä, suru

Merkitysten levikki
a a a A A a

> Hä aatkela, Sa aatela; ⇒ ly atkalaine suru

Balttilaislainaetymologia

< kksm *atkala ~ *atkëla

← kba *at-kala- > lt ãtkalas, -à 1 vastakkainen, päinvastainen, käänteinen; 2 nojautunut t. painautunut jtk vasten, taaksepäin

~ lv atkal 1 uudelleen, jälleen, taas; 2 puolestaan, taas

⇒ lv atkalētiês 1 toipua, palautua taudista; 2 iloita ruuasta ja juomasta; 3 ryhtyä pitkän tauon jälkeen innokkaasti jhk; 4 vieroittua

~ lt ãtkaras, -à 1 taaksepäin kaartuva, käyrä; 2 uppiniskainen, itsepäinen, vastahakoinen

~ lv atkare haluttomuus

~ lv murt. a(t)kar, ^atkal

⇐ lv atkārtiês ripustaa takaisin

Etymologiaa esittää Kalima 1952b: 32–3, jonka mukaan ims a:n merkitys on voinut kehittyä ’nurja’ > ’haluton’, vrt. sm nurja mieli; vain lainan levikki on erikoisen suppea. Junttilan 2015c: 216 mukaan leksikaalistuneita prefiksinomineja on lähes kaikissa nykyisissä ja historiallisesti tunnetuissa indoeurooppalaisissa kielissä, joten on luultavaa, että niitä on ollut myös balttilaisessa lainanantajakielessä.

Päätelmät

Ims merkitys ’surullinen’ on varsin kaukana lt ’käänteisestä’. Levikki ei tue ba alkuperää. Todennäköisempi lähtömuoto liittyy venäjän Pihkovan murteen sanoihin отголо́си́ть ’itkeä ääneen häissä t. hautajaisissa’ ja отголо́ска ’itkuvirsi’ (~ ven отголосок ’kaiku’); selitettäväksi tosin jää -s-n kato.

Ei ← ba, vaan ← sl.