Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
Thomsen 1890: 93, 147, 156
|
x |
|
|
|
? ← ba *obilas vrt. lv ābuls, āboliņš, pr wobilis id.
|
Suhde sm a ~ lt o on sama kuin sanoissa sm lapio ~ lt lopėta id.; balttilaislainoihin kuuluu heinänviljely- ja karjankasvatussanastoa, myös heinä, kulo, luhta, vihvilä ja ätelä
|
Wiklund 1896: 46
|
+ |
|
|
|
Puolesta
|
Sama vokaalisuhde on myös sanassa lava < lt lova
|
Nieminen 1940 Vir: 377–8
|
|
|
x |
|
Tarkennus: < ba *abilas, vrt. lv murt. abols id.
|
Ba sanueessa d- on alkuperäinen, mutta se on lätissä ja preussissa kontaminoitunut vokaalialkuisen 'omena'-sanan kanssa; lyhytvokaalinen lähtömuoto selittäisi ims a:n
|
Kalima 1940 Vir: 385–8
|
|
|
x |
|
Puolesta
|
Ba 'apila'- ja 'omena'- sanueet ovat samaa alkuperää ja ajatus kolmesta rinnakkaisesta kontaminaatiosta epätodennäköinen
|
Suhonen 1984 Juuret: ss.?
|
|
+ |
|
|
Puolesta
|
Balttilaisperäistä kasvisanastoa ovat myös halme, havu, herne, kaarna, karve, korsi, lehti, leppä, lunka, metsä, mänty, ohdake, siikanen ja takiainen
|
Koivulehto 1990 ImsKont: 152
|
+ |
|
|
|
Puolesta
|
kba ā > ksm a osoittaa sanan kuuluvan ksm:n balttilaislainojen vanhempaan kerrostumaan, kuten lapa, lapio, lava ja vakka
|
Salo 1997: 55–6 111
|
|
+ |
|
|
Puolesta
|
Valkoapila on levinnyt karjanhoidon myötä (ks. tarkemmin)
|
Koivulehto 2000 LiBa: 106–07
|
- |
+ |
x |
|
Tarkennus: ← kba *ābilas t. *ābiljas eikä *a-
|
Lainana lv abols-sanan suorasta kantamuodosta odottaisi muotoa *apola t. *apula; lv muoto lienee muodostunut myöhään sanan amols 'misteli; apila' pohjalta; balttilaislainoihin kuuluu paljon kasvinnimiä sekä heinänviljely- ja karjankasvatussanastoa, myös heisi (vi õis) ja siemen; lähtömuoto ehkä ← kba-sl *ābl- 'omena' [ks. tarkemmin]
|
Pystynen 2018: 71–2
|
x |
|
|
|
Tarkennus: kuuluu balttilaislainojen nuorempaan kerrostumaan
|
Sanansisäinen t. vartalonloppuinen i ei yleensä esiinny itämerensuomen vanhassa perintösanastossa t. vanhimmissa lainakerrostumissa; kba ā → ksm a onkin balttilaislainojen nuoremman kerrostuman edustus.
|