Etymologiadata:imsm:aimada-

*aimada-

Vastineet:

• Suomi: aimata
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: aimama
• Eteläviro: aimama?
• Liivi:

mksm. *aimada- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

aimottaa (Lönnr 1874; VarsSm Satak) ’kajastaa valoa, häämöttää, sarastaa; hohkaa lämpöä; pakottaa, särkeä / schwach leuchten, schimmern; dämmern; Wärme ausstrahlen; schmerzen’, aimata, aimailla, aimoa (paik. EPohjanm), aimunnella, aimurrella, aimuroita, aimuta ’muistaa hämärästi, aavistaa, uumoilla, arvella, tuumailla, aikailla yms.’, aimainen (taivas, kun pilvien lomitse näkyy selkeätä; Lavia)
~ vi aimata, aimuda, äimata ’häämöttää, hohtaa t. näkyä heikosti; aavistaa, tajuta vaivoin’, aim, aimus, äim ’himmeä hohde, kajastus; aavistus, hämärä tieto’. Näiden rinnalla on h-alkuisia muotoja: haimailla ’uumoilla’, haimia ’aavistaa’ ym., ks. haimi.

Deskr.-sävyisiä sanoja; niiden germ alkuperääkin on pidetty mahdollisena.

Lähdekirjallisuus:

• VW 2 1876 128, 140–41 (sm ~ vi; h-alkuisetkin asut, ehkä myös huomen kuuluvat tähän)
• Hakulinen 1933 StF 1:2 216–20
• Rytkönen 1936 (h)aim- 1–2 (ims < germ *aima- > mn eimr ’valkea savu, höyry’ jne.)
• SKES 1955 9
• EEW 1982–83 40–41

[aimottaa Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:aimata