Etymologiadata:imsm:ahtingas/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*AHTINGAS > HämE ahrinkas, vi murt. ahingas (→ VarEU, Tytärsaari ahingas, li a’ngyz); > Vihti Somerniemi ahinka, vi ahing (: -a ~ -u ~ -i) s.

A varrellinen väkäpiikkinen kalastusväline, ahrain

Merkitysten levikki
a a
A A A a A
A

vsm a

> S ahik; ~ li Pz aņīgryz, Ii aņīgyz, Lž aņgryz

Balttilaislainaetymologia

< kksm *aštinkas

← baP *a(k)štinas < kba *aśtinas t. *akṣtinas > lt (murt., vkk. ãkštinas >) ãkstinas, 1 havupuun neulanen, piikki, oka; 2 vihne; 3 lastu, siru; 4 kalan evän piikki; 5 pieni kalanruoto; 6 sänki; 7 siipi- tai pyrstösulka; 8 piiska, vitsa; 9 paistinvarras; 10 lastu, ohut terävä keppi, taipuisa oksa, vitsa; 11 paise; 12 kuv. levoton, ärsyttävä, tunkeileva ihminen; 13 kuv. yllyke, kannustin, sysäys, kiihoke; lv akstins (merkitykset = aksts); ksl *asti·nu > mksl остьнъ huippu; kärki, piikki; pl oścień ahrain; ym. sl

⇐ kba *aśtis t. *akṣtis > lt akšt|ìs: -iẽs 1 paistinvarras; 2 vihne; (>) akst|ìs: -iẽs 1 pistoase, pistin; 2 paistinvarras; 3 ... 4 terävä esine, piikki; 5 kalanruoto; 6 piikki; ksl *astīh > sln ǫ̂st kärki; ahrain; harppi; terä; pl ość ruoto; oka; ahrain; ven ость vihne; (murt.) ahrain; ym. sl

joko (SEJL) kba *aśtis < kie *h2eḱ-tis

t. (AlEW) kba *akṣtis < kie *h2eḱ-s-tis ⇐ *h2eḱ-es- > lat acus neula; go ahs tähkä; tokB āke pää, terä, huippu (EDBIL esittää molemmat vaihtoehdot)

⇐ kie *h2eḱ- (LIV 261)

⇒ kba *aśtas t. *akṣtas > lv aksts kärki, piikki, linnun sulan aihio; reipas, pirteä, eloisa, virkeä

⇒ pr ackons vihne, akana

Thomsen 1890: 75–6, 157 ehdottaa etymologiansa yhteydessä, että ba -kst- on korvautunut ims -ht-llä, josta -t-n heikko aste on kadonnut, koska vahva-asteisia muotoja ei sanalla ole, ^tuhat. Jacobsohn 1922: 143–4 lisää, että itäbaltissa on sanaan kehittynyt -s-n ja -š-n edellä yleinen -k-, jonka osoittaa toissijaiseksi sanan slaavilainen vastine.

Liukkonen 1999: 15–16, 102 hylkää Thomsenin paralleelin ja selittää -r-n HämE ahrinkas-muodossa s:n ahrain vaikutukseksi. Liukkonen rekonstruoi lähtömuodoksi ba *ašningas vrt. lt asnìngas 'pistelevä' ⇐ lt asnìs ~ ašnìs ’turkiseläimen pitkä törröttävä karva, rukiin versot, (viikatteen) terä’, lv asns ’itu, oras’; nämäkin ⇐ kie *h2eḱ-. Nasaalin kadon Liukkonen selittää dissimilaationa, joka jää kuitenkin perustelematta, kuten Nikkilä 2001a: 400 huomauttaa.

Kuitenkin jo Kettunen 1940: 48 toteaa murrelevikin pohjalta sm ja li muodot lainaksi virosta, jossa säännöllinen -t-n heikon asteen vastineen kato IMSK III: 215 mukaan selittää -t-n katoedustuksen myös sm sanassa. Ksm muotoon voi siis rekonstruoida -t-:n.

Jo Thomsen selittää -ingas-aineksen ims suffiksiksi.

Päätelmät

Lainaetymologia on semanttisesti ongelmaton. Lähtömuodoksi käy sekä *aštinas < kba *aśtinas että *akštinas < kba *akṣtinas.

← ba.